Voimana toivo

”Miten tähän toivoon pitäisi suhtautua? Kun aina ei kuitenkaan ole toivoa, vaikkapa lapsettomuuteen tai syöpään liittyen? Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.”

Näin kyseli eräs ystäväni liittyen Maaret Kallion kirjaan Voimana toivo.

Aina on toivoa – vai onko?

Sain kiinni kysyjän ajatuksista. ”Aina on toivoa” voi tahattomasti lapsettomalle olla pahimmillaan musertava lause. Toistuessaan se turhauttaa parantumatonta syöpää sairastavan. Hyvää tarkoittavat neuvot voivat olla loukkaavia ja kuoleville suunnatut kannustuspuheet aiheuttaa ärtymystä.

Kaiki eivät saa lapsia, vaikka kuinka toivoisivat. Syövästä ei aina parane. On niin paljon asioita, joihin ei voi itse teoillaan tai ajatuksillaan vaikuttaa. Tässä päästään koko kirjan ydinajatukseen – siihen, mitä toivo oikeastaan on. Miksi vaikempinakin hetkinä ja elämän loppuun saakka on tärkeää etsiä ja löytää toivoa?

Toivo = 6 x t

Toivo on kokemus mahdollisuuksista: mahdollisuudesta vaikuttaa, mahdollisuudesta selvitä ja mahdollisuudesta kokea toisten apua ja toivoa, tiivistää Maaret Kallio. Toivo – ja samalla myös Voimana toivo – rakentuu kuudesta tekijästä:

tavoitteet
tunteet
toimijuus
toipuminen
toiset
tarkoitus

Minulle toivon käsite avautuu vahvasti tavoitteiden ja toimijuuden kautta. Aina voi tehdä jotain, myös toivottomalta tuntuvassa tilanteessa. Vähintään voi yrittää hyväksyä tai sopeutua.

”Jos vaatimuksena on täydellisyys, emme voi kuin epäonnistua.”

Pääministeri Sanna Marinin viisaissa sanoissa piilee viisaus myös toivoon liittyen. Tavoitteet on asetettava realistisiksi ja toivo mahdollisiin kehyksiin. Liian vaatimatonkaan ei kannata olla, sillä risikitön elämä on elämätön elämä.

Lapsettoman toivo

Lapsen saamiseen toivo liittyy vahvasti. Jotkut puhuvat lapsen tekemisestä, mutta oikeastaan on kyse lapsitoiveesta. Aikoinaan gradussani määrittelin tahattoman lapsettomuuden lapsitoiveen toteutumattomuudeksi. Tällöin henkilön oma kokemus on olennainen määrittelevä tekijä, ei niinkään se, saako lapsen vai ei.

Lapsettomuudesta selviytyminen on elämänsuunnan selkiytymistä. Ratkaisevaa selviytymiesssä ei ole se, saako lapsen vai ei, vaan se, löytääkö omannäköisen hyvän elämän. Voimana toivo -kirjan luettuani lisäisin, että on kyse siitä, pystyykö asettamaan tavoitteensa uudelleen ja löytämään toivon. Helppoa ja nopeaa se ei välttämättä ole, eivätkä neuvot asian unohtamisesta tai muihin asioihin keskittymisestä auta.

”Joustava ja toivorikas mieli kykenee sietämään pimeää, mutta luomaan sinne edes kynttilänvaloa.”

Kuoleman kohdatessa

Ihminen, joka muistaa kuolevansa, uskaltaa myös elää. Kuoleman kautta voi tarkastella sitä, mikä elämässä oikeastaan on tärkeää. Maaret Kallio viittaa Paul Kalanithiin ja hänen kirjaansa Henkäys on ilmaa vain, jossa korostuu tarve merkitykselliseen elämään. Merkityksellisyyttä avaimena hyvään elämään ja elämän tarkoituksen löytämiseen on pohtinut myös filosofi Frank Martela.

Millaista on toivo saattohoidossa? Se on sitä, että on sinut oman elämänsä kanssa ja kokee jättäneensä hyvän jäljen maailmaan ja muihin. Toisaalta surua lopun lähestyessä aiheuttaa se, ettei ehtinyt tai uskaltanut elää elämää, joka olisi ollut merkityksellinen itselle ja muille.

Elämän loppuvaihe ei ole vain suurten kysymysten pohdintaa, vaan se on myös pieniä hyviä hetkiä: esimerkiksi sitä, että pääsee saunaan. Saattohoidossa olevan toivoa voi vahvistaa kuulemalla hänen toiveitaan.

Lopuksi

Kirjan voisi lukea (ja bloggauksen kirjoittaa) monesta näkökulmasta. Kirjassa riittää pohdittavaa johtamisen, parisuhteen tai kasvatuksen näkökulmasta. Se tuo apua ja tukea kriiseistä selviytymiseen tai henkilökohtaiseen kasvuun. Päälle liimattu onnellisuus, armollisuus tai toivo ei toimi, joten Voimana toivo ei tarjoa helppoja ratkaisuja. Se haastaa pohtimaan ja tarpeen mukaan myös muuttamaan omaa elämää. Voimana toivo on elämän kokoinen kirja.