Laitan rappuun käsin kirjoitetun lapun: “Apua kaupassa käyntiin. Soita tai laita viestiä.” Hilaan itseni vinttiin kaivamaan nallea muistolaatikosta, jotta voin asettaa sen ikkunaan ilahduttamaan ohikulkijoita. Haen lounaan kadun toisella puolella vielä auki olevasta kuppilasta, jotta yrittäjä selviäisi haastavasta tilanteesta.
Auttaminen on luonnollinen osa vuorovaikutusta. Koronaepidemia on lisännyt entisestään sekä avun tarvetta että tarvetta auttaa. Olemme saaneet mahdollisuuden opetella avun pyytämistä. Kaipaamme myös tunnetta, että on jollekin hyödyksi. Oletko sinä koskaan pysähtynyt miettimään, miksi haluat auttaa?
Martti Lindqvist herättää kirjassaan Auttajan varjo pohtimaan, mitä auttaminen on ja mistä auttamisen tarve kumpuaa. Valtaosa auttamisesta tapahtuu spontaanisti ihmisten välillä. Elämä on pohjimmiltaan antamista ja saamista. Tasavertaisessa suhteessa ihmiset vuorottelevat autettavien ja auttajien rooleissa. Joillekin meistä auttaminen on tämän lisäksi myös työ.
Auttaminen ammattina
Usein pidetään itsestäänselvyytenä, että auttajat toimivat kaikissa tilanteissa autettavansa hyväksi, tämän parasta ajatellen. Samaan aikaan tulee rohkeasti myöntää, että auttaja toimii myös omista tarpeistaan käsin. Joskus autettavan ja auttajan tarpeet ovat yhteisiä tai ainakin toisiaan täydentäviä. Mutta auttajalla voi olla myös itsekäs tarve – tietoinen tai tiedostamaton – käyttää autettavaa hyväkseen omiin tarpeisiin.
Ethän käsitä väärin. Auttaminen on upea asia. Avulle on tarve ja auttajat tekevät tärkeää työtä. Jokainen ammattilainen on arvokas. Viime viikkoina olemme todella tajunneet, miten korvaamatonta henkilöstöä meillä työskentelee terveydenhuollossa sekä hoitaa ja opettaa lapsiamme ja vanhuksiamme.
Haluan vain pysäyttää sinut pohtimaan itseäsi auttajana – vapaalla ja töissä. Voin itse rehellisesti tunnustaa näiden pohdintojen äärellä tajunneeni, että auttaessani muita, olen samalla myös itse nähty, hyväksytty ja arvostettu. Ei se silti tee minusta huonoa auttajaa. Vaarallista olisi olla pysähtymättä ja tunnistamatta tarvetta.
Ihmisten kanssa työskennellessä tulee olla ennen kaikkea ihminen, kasvaa ihmisenä ja jakaa ihmisenä olemista. Se on samaan aikaan antoisinta ja kuluttavinta. Jokaisessa kohtaamisessa on jotakin uutta ja yllättävää, johon ei voi valmistautua. Jos olemme valmiita luopumaan tietämisestä, on mahdollisuus hämmennyksen kautta löytää ainutlaatuisia oivalluksia niin omasta itsestä kuin asiakkaan tilanteesta.
Lupaan huolehtia itsestäni
Auttajan varjo -kirja päättyy luonnokseen auttajan sitoumukseksi. Suosittelen lämmöllä läpikäymään sen kaikki kohdat askel kerrallaan. Joitakin ajatuksia haluan kuitenkin jakaa kanssasi, jotta pääset pohdinnan alkuun:
”Ihmisenä olen vastuussa ennen kaikkea itsestäni, omasta hyvinvoinnistani ja tekojeni seurauksista lähimmäisilleni. Ryhtyessäni ihmistoverini auttajaksi olen tietoinen siitä, etten niin tekemällä voi ratkaista henkilökohtaisia ristiriitojani enkä korvata sitä, mitä vaille olen omassa elämässäni jäänyt.”
”Lupaan pitää huolta itsestäni niillä keinoilla, jotka minulla on käytössäni, jotta välttäisin itseni hylkäämisen, uupumisen ja sen uhraamisen, mikä omassa elämässäni on arvokasta. Uskon, että oman elämäni puolustaminen on myös autettavani elämän puolesta taistelemista.”
Rakastan työtäni IhanaElo-hyvinvointiohjaajana ja kouluttajana. Koen olevani etuoikeutettu kohdatessani omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneita ihmisiä. Auttamisen sijaan koen olevani ensisijaisesti pysäyttäjä ja rinnallakulkija, joka uteliaasti kannustaa etsimään oman näköisiä hyvinvointia tukevia toimintamalleja elämään. Samaan aikaan harjoittelen joka päivä itsestä huolehtimista ja avun pyytämistä, kun koen sitä tarvitsevani.
Opin itsestäni joka päivä ja olen kiitollinen kaikista niistä hetkistä, jotka pysäyttävät oppimaan lisää. Välillä tuntuu, että viimeisen vuoden aikana yhtä aikaa ei ole mikään muuttunut ja toisaalta kaikki on toisin.
***
Photo by Jametlene Reskp on Unsplash
Pelasta maailma 
0 comments on “Miksi haluat auttaa?”