Työelämän kapinalliset – työelämä muuttuu, kun sitä muutetaan

Jo kirjan johdanto resonoi vahvasti. Minun on aina ollut erittäin vaikea kestää työelämän epätasa-arvoa ja perusteettomia käytäntöjä, huonosta johtamisesta puhumattakaan. Tämän kirjan tekijät – 6/6 kollektiivin Milla Halme, Jenna Karas, Katri Manninen, Kirsi Marttinen, Armi Murto ja Maria Teikari – sanovat sen suoraan:

”Paskaa ei tarvitse ottaa vastaan ja asioille voi aina tehdä jotain.”

Kyseessä ei suinkaan ole mikään valitusvirsi, vaan kirjoittajien tavoitteena on herätellä näkemään epäkohtia ja toimimaan. Suuttumisesta saa voimaa. Kirja toimii vertaistukena (joo, mun työpaikalla on ihan sama juttu), tietolähteenä (ai noinko se menee, en ole ennen ajatellutkaan) ja innostajana (tätä epäkohtaa en enää hyväksy).

Tähän bloggaukseen olen kerännyt joitakin käsiteltyjä teemoja. Lainaukset ovat kirjasta.

Työtä missä ja milloin tahansa?

Työn tuottavuus on eri asia kuin työn kuormittavuus. Kuitenkin molempia on pyritty mittaamaan ja hallitsemaan työajanseurannan avulla. Se, että on töissä kahdeksasta neljään, ei kerro mitään työn tuottavuudesta.

”Unohda sana etätyö. Työ on työtä, riippumatta siitä, missä sitä tehdään.”

Tuottavin ja samalla sopivasti kuormittava tapa tehdä töitä voi jollekin olla jotakin ihan muuta, kuin mihin olemme tottuneet. Ideaalitilanteessa työ tehdään siellä missä se parhaiten sujuu, siihen aikaan kuin se parhaiten sujuu. Tämä vaatii tietysti itsensä johtamista, mutta myös yhdessä sovittuja pelisääntöjä.

Valmentava, itsensä tunteva johtaja

Johtajaksi ei synnytä. Johtaminen vaatii johtamisen osaamista. Substansiosaaja ei automaattisesti ole johtamisen substanssin osaaja. Fakta, joka tavallaan tiedetään, mutta silti usein rekrytointitilanteissa unohdetaan.

”Täydellisessä maailmassa valitaan johtajaksi ne, jotka haluavat johtaa ja haluavat kehittyä siinä.”

Itsetuntemus – ah miten haastavaa, mutta samalla niin tarpeellista! Johtajan on tunnettava itsensä. Hänen on myös kyettävä jatkuvasti arvioimaan ja tarvittaessa muuttamaan toimintatapojaan.

Työelämä muuttuu, joten myös johtamisen on muututtava. Teolliseen työhön suunnitellut johtamismallit eivät toimi ajasta ja paikasta riippumatonta työtä tekevien asiantuntijoiden johtamiseen. Johtajaa kuitenkin tarvitaan, sillä joku johtaa aina. Hyvä johtaja valmentaa ja vahvistaa työntekijöiden työyhteisötaitoja.

Eläköön erilaisuus!

Moni edellä kerrottu on sekä itsestäänselvää, että samalla utopiaa. Yhtä toimivaa mallia ei ole, sillä myös toimialat, organisaatiot, työyhteisöt ja toimintakulttuurit ovat erilaisia. Kaikkialle työelämän kaikki uudet käytännöt eivät sovi. Nuorten aikuisten täyttämä it-firma tai viestintätoimisto on vähän eri juttu kuin valtion virasto tai vaikka sairaala.

”Monimuotoisuus lisää organisaatioiden luovuutta ja innovatiivisuutta.”

Kirjan kantava ajatus onkin monimuotoisuus. Niin työelämän, kuin ennen kaikkea ihmisten. Jos on 25 vuotta tehnyt työnsä toimistossa kahdeksasta neljään noudattaen samoja lounas- ja kahvitaukoaikoja, ei välttämättä ihan helposti taivu etätyöhön. Ja tarvitseeko kaikkien taipuakaan? Ellei sitten satu olemaan historiallinen koronakevät.

Hitaasti kiiruhtaen

Se, että olen viimeiset 15 vuotta ollut johtotehtävissä, ei ole sattumaa. Hakeutuminen näihin hommiin on kummunnut juurikin samasta lähteestä kuin tämä kirja: suuttumuksesta ja halusta muuttaa asioita. Johtajana voin vaikuttaa työhyvinvointiin, tai ainakin yrittää tehdä parhaani sen eteen.

”Työelämän voi muuttaa paremmaksi – kahvihuone kerrallaan.”

Työelämä muuttuu kyllä, kun sitä muutetaan, mutta pikajuoksusta ei ole kysymys, ennemmin ehkä 10 kilometrin maastolenkistä. Liika kiire saa kompastumaan polulla oleviin juuriin. Tai sitten voimat loppuvat kesken matkan. Eikä kaikkien vauhti ole sama: antaa nopeimpien ja ketterämpien mennä edeltä ja samalla tarkastaa onko polku kulkukelpoinen. Suurin osa etenee tasaista keskivauhtia, mutta muistetaan huolehtia hitaimmistakin. Varmistetaan, että kaikki pääsevät perille.