SOSTEtalk – keskustelua hyvinvoinnista ja järjestöistä

Oman blogin pitämisessä on se hyvä puoli, että voi kirjoittaa mitä ja milloin huvittaa. Voi myös kirjoittaa ihan miksi tahansa. Joskus tämän blogin kirjoitukset ovat ajatuksenvirtaa, joskus kantaa ottavia. Usein niiden tarkoitus on toimia julkisina muistiinpanoina. Tässäpä siis lokakuussa Tampere-talossa järjestetyn SOSTEtalkin parhaat palat.

Näkökulmia tulevaisuuteen

Elämme neljää aikaa, korosti dekaani Juho Saari avajaispuheessaan. Ensinnäkin eriarvoisuus lisääntyy ja siksi tarvitaan toimia sen vähentämiseksi. Toiseksi vaikuttavuutta vaaditaan yhä enemmän kaikessa tekemisesssä. Kolmanneksi elämme transformaation aikaa. Olemassaolevilla resursseilla on pärjättävä, mielellään vielä laatua parantaen. Miten rajalliset voimavarat pystytään muuttamaan hyvinvoinniksi? Neljänneksi elämme yhteisen hyvän uudelleen määrittelyn aikaa: osallistavien yhteisöjen ja mahdollisuuksien aikaa.

Mitä uudessa ajassa vaaditaan? Ensinnäkin tarvitaan tietoperusteisuuden lisääntymistä, esimerkiksi tietoa siitä, mitkä toimet ovat vaikuttavia eriarvoisuuden vähentämisessä. Tarvitaan myös vastuullista viisautta ja asioiden jakamista. Ja kolmanneksi tarvitaan järjestöjä. Niiden tehtävänä on toimia eriarvoisuuden vähentäjinä. Järjestöille luonteenomaista on osallisuuden ja yhteisöllisyyden mahdollistaminen. Vaikuttavuudessa ja transformaatiossa järjestöt ovat asiantuntijoita, onhan niillä kokemusta paitsi pienillä resursseilla toimimisesta kuin oman olemansaolon ja toimintansa vaikuttavuuden osoittamisesta.

Tekoäly tulee, järjestöt katoavat?

Järjestöjen roolia tulevaisuudessa käsiteltiin myös toisesta näkökulmasta. Valmentaja Petri Toikkanen kysyi, tarvitaanko tekoälyn aikakaudella järjestöjä. Aiheesta virisikin Twitterissä varsin vilkas keskustelu, jossa päädyttiin siihen, että yhteisöllisyyttä ja kohtaamisia tarvitaan aina ja järjestöt voivat olla sitä mahdollistamassa. Järjestöjen rooli voisi jatkossa olla alustojen ja tekoälyn omistaminen, ehdotti Toikkanen.

Teknologia vapauttaa resursseja inhimilliseen toimintaan, korosti keynote-puhuja Taneli Tikka. Tämä koskee niin sotepalveluita kuin kansalaisjärjestötoimintaakin. Mitä tämä ihmisiä kiinnostava ja heitä hyödyttävä inhimillinen toiminta sitten tulevaisuudessa on? Siinä riittää pohdittavaa järjestöväelle.

Koettu terveys

Miksi yksilönvastuusta puhuminen hämärtää terveyskeskustelun, kysyi tutkijatohtori Johanna Ahola-Launonen erittäin mielenkiintoisen puheenvuoronsa otsikossa. Terveyskeskustelussa keskitytään elintapoihin ja yksilön ”luonteeseen”, vaikka terveyteen vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten esimerkiksi tulot ja varallisuus, mahdollisuus kouluttautua ja pääsy terveydenhuoltoon (kuva alla).

Niin hyväosaisuus kuin huono-osaisuuskin nähdään ansaittuna ja itse aiheutettuna. Yksilönvastuuta perustellaan rajallisilla resursseilla, mutta onko siinä lopulta kyse siitä, ”emme pidä sinusta ja elämäntavoistasi”, kysyi Ahola-Launonen. Ja eikö terveellisen elämän vaatimusten pitäisi kummuta resurssipulan (eli rahan) sijasta arvopohjasta? Eivätkö kaikki ansaitsisi hyvinvointia? Ja minkä ajatuksen tästä voisi napata kansanterveysjärjestön johtamiseen? Ainakin sen, että yksilöihin kohdistuvan terveydenedistämistyön rinnalle tai jopa sijaan tarvitaan vaikuttamistyötä yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän rakenteisiin ja käytäntöihin.

Miten terveydenhuolto ja sairaanhoito näyttäytyvät yksilötasolla, kokemusnäkökulmasta? Kehittäjä-sosiaalityöntekijä ja kokemusasiantuntija Päivi Rissanen esitti koko SOSTEtalkin vaikuttavimman kuvan (yllä) omasta palveluverkostostaan kertoen sairastamisensa myötä olleensa tekemisissä 500 ammattilaisen kanssa. Eikö tavalliselle ihmiselle sata riittäisi, kysyi hän vitsaillen. Kokemusasiantuntijana toimiminen voi tuoda merkityksen omalle sairastumiselle. Vaikeasta tilanteesta voi koitua jotakin hyvääkin.

Hyvinvointitalouden aika

SOSTEtalkin teemana oli hyvinvointitalous. Aiheesta päätöstilaisuudessa keskustelivat filosofi Frank Martela ja tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen.

Martela korosti, että hyvinvointi-investoinnit eivät ole vain kuluerä, vaan ne tuottavat. Talouskasvua ei tulisi nähdä tavoitteena, vaan välineenä hyvinvoinnin lisääntymiseen. Talouskasvun aika alkaa olla ohi, ehkä olisi aika siirtyä hyvivoinnin mittaamiseen, ehdotti Martela. Talouskasvu voi tuottaa enemmän pahoinvointia kuin hyvinvointia, esimerkiksi kestävän kehityksen teemoihin liittyen.

Tynkkysen mukaan hyvinvointitalous käsitteenä sisältää jotain vanhaa ja jotain uutta. Se on aika lähellä pohjoismaista hyvinvointiyhteiskunta-ajattelua. Sote-uudistukselta Tynkkynen toivoo erityisesti hyvinvoinnin nostamista keskiöön ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten huomioimista.

Mitkä ovat tärkeimmät asiat, joilla edistää hyvinvointia, kysyi juontaja Emmi Nuorgam lopuksi. Päätöstilaisuuden puheenjohtaja, viestintäpäällikkö Milla Halme nosti esiin mahdollisuuden osallistua ja olla osa yhteisöä. Tynkkynen korosti lapsiin ja nuoriin panostamista ja sitä, että terveydenhuollon rajalliset resurssit kohdennetaan mahdollisimman vaikuttavasti. Martela painotti ennaltaehkäisyä sekä osallistavaa toimintaa: ihmisen tulisi voida olla agentti, ei kohde.

Hyvinvoinnin mittaamista ja kestävää kehitystä

SOSTEtalkissa oli lukuisia rinnakkaisia sessioita, tämä bloggaus pitää sisällään vain pienen osan. Omassa ohjelmakattauksessani käsiteltiin enimmäkseen perinteistä sote-järjestöasiaa, mutta myös uudempia, ei aina niin selkeästi sote-järjestöihin liitettyjä teemoja. Yksi niistä oli useammassa puheenvuorossa vilauteltu kestävä kehitys. Tästä osoituksena oli myös toisen SOSTE-palkinnon myöntäminen nuorten ilmastoliikkeelle.

Hyvinvoinnin mittaaminen nousi esiin monissa puheenvuoroissa. Mutta mistä siinä on kyse? Taneli Tikka esitteli älylaitetta, jonka avulla voidaan havainnoida elintoimintoja. En voi välttyä ajatukselta, että ainakin tällä hetkellä näitä välineitä käyttävät hyvin toimeentulevat terveet ihmiset, jotka haluavat trimmata itseään yhä parempaan suorityskykyyn. Aika kaukainen ajatus toimeentulostaan stressaantuneelle pitkäaikaissairaalle, joka joutuu tinkimään lääkeostoistaan. Lisäksi terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät niin monet muutkin asiat. Hyvinvoinnin määrittäminen ja mittaaminen on järjestöille keskeinen kysymys, samoin kuin järjestöjen oman toiminnan vaikuttavuus ja sen osoittaminen.

Ja vielä lopuksi kiitos vinkistä Emmi Nuorgam! Twiittejä voi tosiaan käyttää myös muistiinpanoina. Twitteristä (ja perinteisestä vihosta) nämäkin asiat tarkistin. Olipa muuten ilo huomata, Twitterissä voi yhä käydä fiksua asiantuntijakeskustelua, tsekkaa vaikka: #sostetalk

Kuva: Tampere-talo / Laura Vanzo