Hyvinvointipolitiikka – järjestelmän vai ihmisen ehdoilla?

Minulla on tapana kirjoittaa tänne blogiin muistiin sote-emba -opintojen herättämiä ajatuksia ja oivalluksia. Lähijakson aiheena oli tällä kertaa hyvinvointipolitiikka. Samaan kokonaisuuteen kuuluu myös Kilpailuvaltion kyydissä -kirja, josta kirjoitin aiemmin esittelyn.

Eriarvoisuus lisääntyy ja hyvinvointivaltio haudataan?

Päivän aloitti vastikään raportin julkaisseen eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän puheenjohtaja, professori Juho Saari. Hän puhui syvästä eriarvoisuudesta.  Vaikka enemmistö suomalaisista on terveitä ja voi hyvin, on meillä huono-osainen vähemmistö, joka on pysyvästi eriytymässä valtaväestöstä elintason, elämänlaadun ja elämäntavan suhteen. Tällä ryhmällä ei myöskään ole päätösvaltaa asioihin, toisin kuin keskiluokalla.

Saaren mukaan aikamme keskeinen sosiaali- ja terveyspoliittinen kysymys on se, hyväksymmekö eriarvoistumisen ja siihen liittyvän yhteiskunnallisen turvattomuuden vai lähdemmekö uudistamaan rakenteita tämän eriarvoisuuden vähentämiseksi.

Saari puhui myös hyvinvointivaltion tulevaisuuudesta ja ilmaisi huolensa siitä, että hyvinvointivaltiota pidetään kalliina ja tehottomana. Hänen mukaansa hyvinvointivaltiolla on kyllä mahdollisuuksia, sillä se on käytännöllinen tapa vastata sosiaalisiin riskeihin. ”Tärkeintä on ylläpitää hyvinvointivaltion sosiaalista perustaa.”

Pörssianalyytikkoja ja markkinaosaamista sotepalveluihin?

Seuraava luennoitsija, professori Matti Rimpelä toi esiin huolensa sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamisesta. Hänen mukaansa Suomessa on ollut hyvin vähän public health -johtamiskoulutusta ja esimerkiksi terveyspalveluja johtavat usein kliinisen työn asiantuntijat. Johtamistaidon merkitys kasvaa koko ajan yksiköiden koon kasvaessa. Hänen mukaansa tämä on Suomen suurin haaste: ”Ei ihme, että ollaan ongelmissa”.

Rimpelän anayysi sotepalvelujen tilasta oli varsin karu. Ongelma on palveluiden eriytyminen ja rakenteellinen välinpitämättömyys – ollaan luutuneita rooleihin, organisaatioihin ja professioihin. Pelisilmä, tilannetaju ja kyky nopeisiin liikkeisiin puttuvat. Vallalla on professionaalinen autonomia, jossa yksiköiden välillä on selkeät rajat ja työnjako. Olemme instituutioiden orjia, kiinni työntekijöiden ja asiakkaiden rooleissa.

On syntynyt rakenteellinen epätasa-arvo. Näennäisesti palvelut ovat kaikkien saatavilla, mutta käytännössä vallalla on akustinen priorisointi. Hoitoa ja palvelua saa, jos osaa pitää puolensa ja vaatia tai sitten huutaa tarpeeksi kovaa.

Rimpelä kaipasi sotepalveluihin markkinointiosaamista asiakaskeskeisyyden muodossa. Markkinointitutkimuksen opit voisivat auttaa luomaan sotepalvelut asiakaslähtöisiksi. Lisäksi hän kysyi pitäisikö hyvinvointipalveluissa ottaa mallia pörssimeklareista. Mitä jos sotemaailmassakin olisi joukko analyytikkoja, jotka katsoisivat tulevaisuuteen?

Järjestöissä ja yhteistyössä ratkaisun avaimet?

Päivien aikana pohdimme ratkaisuja eriarvoisuuden kierteen katkaisemiseen ja hyvinvointipalvelujen viidakossa navigoimisen helpottamiseksi. Yhä uudelleen näissä päädyttiin oikeisiin ihmisiin – kokemustoimijoihin ja rinnallekulkijoihin.  Tarvitaan henkilöitä, jotka ovat ihmisiä ihmisille. Näitä löytyy luontevasti järjestöistä niin työntekijöinä kuin vapaaehtoisinakin.

Toki toinen kysymys on se, miten hyvinvointipalvelut voitaisiin organisoida ihmisläheisemmin, jottei niissä suunnistamiseen tarvita matkaopasta. Miten leanataan palvelut niin, että ihmistä ei pompotella niin kauan kunnes hän putoaa johonkin instituutioiden väliin ja unohtuu sinne?

Tämä on mahdollista ja kokeilujen avulla löytyy hyviä käytäntöjä. Sellainen on esimerkiksi Suomen ensimmäinen hyvinvointiallianssi, viime viikolla ovensa avannut Tesoman hyvinvointikeskus, jossa saman katon alla tuotetaan hyvinvointipalveluita julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyöllä.

 

Tähän loppuun vähän musiikkia. Jatketaan kevätteemalla, kuten kiirettä käsittelevässä bloggauksessa. Vaikka yleensä vierastan kovin kepeää ja positiivista musiikkia, toimii tämä Lalehin biisi sopivana vastapainona bloggauksessa käsitellyille aiheille.