Mistä kiireessä on kyse?

”Päivä eteni taas minuuttiaikataululla – ministeriöitä, eduskuntaa, muitakin tapaamisia. Mutta kiireen tuntua ei ole lainkaan. Ei ole ollut aikoihin.”

Näin lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila kirjoitti Facebook-päivityksessään. Toisaalta moni tunnistaa varmaan tilanteen, jossa palaverin päätteeksi sovitaan seuraavaa tapaamisaikaa. Joukosta löytyy vähintään yksi henkilö, joka alkaa luettelemaan kiireitään huomioimatta, että pöydän ympärillä muillakin on todennäköisesti ihan yhtä paljon kaikkea.

Pitääkö töissä olla kiire?

”Joskus kiireellä myös kehuskellaan: olenpa tärkeä, kun minulla on niin järjetön kiire. Mutta hirveä kiire ei yleensä tarkoita tehokkuutta, ja sillä voi olla vakaviakin seurauksia”, todetaan Ylen artikkelissa.

Kaikilla on paljon tekemistä. Aina on kiire. Mitä jos hyväksyisimme faktat? Silpun, somen ja nopeatempoisuuden aikana kiireen kanssa pärjääminen on keskeinen työelämätaito.

Rajansa kaikella, tietenkin. Hankalaksi tilanne menee, jos töissä kiire tuntuu hallitsemattomalta, eikä tehtävien kertymiseen ja aikatauluihin voi itse vaikuttaa. Samoin jos rauhallisempia suvantovaiheita ei ole lainkaan.

Tällöin työntekijällä on vastuu kertoa tilanteesta ja esimiehellä vastuu puuttua asiaan. Usein työtaakka tuntuu jakaantuvan epätasaisesti työntekijöiden kesken. Epätasa-arvon tunne on keskeinen innostuksen tappaja. Aiheen puheeksiottaminen on tärkeä työyhteisötaito.

– Kiire kannattaa kitkeä omasta sanavarastosta, neuvoo kiireen kitkemisestä kirjan kirjoittanut Maarika Maury yllä siteeratussa artikkelissa. – Se kannattaa koettaa kitkeä myös sisäisestä puheesta. Kiirepuheella on kielteinen vaikutus mielialaan ja se jäykistää kehon. Lisäksi hoppuilu tarttuu ympärillä oleviin ihmisiin.

Onko kiire mielentila?

Joitakin vuosi sitten minulla kävi niin, että huomasin kesän tulleen, mutta minulla ei ollut mitään muistikuvaa keväästä. Silloin ymmärsin, että on pakko hidastaa tahtia. Se onnistui tehtäviä karsimalla ja ennen kaikkea rimaa madaltamalla.

Opettelin myös listaamaan tehdyt työt tekemättömien sijaan. Huomasin tekeväni monia asioita vain itseäni varten, kukaan muu ei lopulta edellyttänyt minulta täydellistä suorittamista.

Lisäksi olen opetellut kiireen sietämistä – välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä. Työt eivät tekemällä lopu ja työssäni on vaan pakko kestää keskeneräisyyttä ja yllättäviä tilanteita.

Yritän suhtautua hoidettaviin asioihin hyväksyvän tietoisen läsnäolon (Mindfulness) oppien mukaan: tehtäviä ja kiireitä on, mutta en anna niiden määrittää olotilaani. Liekö alussa siteeratulla Kurttilalla sama filosofia.

Ja esimiehenä pyrin aktiivisesti olemaan puhumatta kiireistäni sekä olemaan luomatta kiireen tuntua työpaikalle. ”Kiireestä puhuminen lisää kiireen ja paniikin tuntua. Se vie myös aikaa varsinaiselta tekemiseltä”, todetaan Ylen artikkelissa.

Miten ehtii somettaa?

Minulla on niin paljon töitä, ettei minulla ole aikaa olla somessa! Voi, kuinka usein olenkaan tämän kuullut. Mutta miten ihmeessä joillakin kuitenkin on aikaa, monilla vastuullisissa tehtävissäkin olevilla henkilöillä? Olisiko kyse priorisoinnista?

Some ei ole ylimääräinen, vapaavalintainen lisäpalikka kaiken muun päälle, vaan tärkeä osa työtä. Etenkin, jos sattuu olemaan johtaja, asiantuntija tai tekemään vaikuttamistyötä. Monessa työssä – erityisesti järjestötyössä – on oikeastaan ihan turha tehdä mitään, jos siitä ei kerro kenellekään.

Aktiivisuus somessa ei tarkoita, että somepalveluiden uutisvirtaa selaillaan päämäärättömästi pitkin päivää. Tehokkaaseen somen käyttöön on paljon keinoja, samoin kuin tehokkaaseen ajankäyttöön yleensäkin. Tsekkaa vaikka Viisi tapaa parantaa työtapoja. Tavoitteellisuus on tärkeää myös, siksi minulla on oman elämän somesuunnitelma.

Onko kiire turvapaika?

Sanotaan, että nainen voi valita kolmesta kaksi: hyvin hoidettu työ, siisti koti ja hyvinvoivat lapset. Sama pätee muihinkin sukupuoliin – kukaan ei ehdi kaikkea, vaan pitää valita mihin aikansa käyttää. Täydellistä elämää kuvaavien some-julkaisujen aikakaudella faktat saattavat hämärtyä.

Minulta usein kysytään miten ehdin blogata. Kirjoittaminen on minulle elintärkeää – tapa ajatella ja jäsentää itseäni ja maailmaa. ”Tärkeäksi katsomilleen asioille löytää aikaa”, sanoi eräs haastateltava vapaaehtoistoimijoiden motiiveja käsittelevässä gradussani. Ja niille pitää löytää aikaa.

Kiireeni ovat etuoikeutetun ihmisen kiireitä – saan tehdä merkityksellistä työtä ja olla mukana monessa mielenkiintoisessa jutussa. Lähelläni on ihmisiä, joille olen tärkeä.

Joskus on hyvä pohtia kiireen olemusta vähän syvällisemminkin – mistä kiireessä oikein on kyse. Kiire ei ole pelkästään ulkoapäin tulevaa painetta, vaan ihmiset myös haluavat olla kiireisiä. Uskallammeko pysähtyä ja kysyä itseltämme, miksi aina pitää olla kiire? Mitä pakenemme tehokkuuteen?

Lue myös: Ei mulla ole aikaa!

Ja jotta kevään tulo ei menisi tänä vuonna ohi, eikä unohtuisi, että elämässä on muutakin kuin työtä: