Järjestöt Luetuimmat

Case Brother Christmas – mitä järjestöt voivat oppia?

”Facebookissa monet ihmiset kertovat haluavansa lahjoittaa Brother Christmasille, koska he uskovat, että raha menee nopeasti suoraan perille eikä uppoa hallintokuluihin, niin kuin ehkä kävisi isojen avustusjärjestöjen kanssa.” Tämä on katkelma Hesarin Brother Christmasia käsittelevästä jutusta.

Hesarissa nostettiin esiin mahdolliset talousepäselvyydet, mutta en puutu nyt niihin, vaan käsittelen ilmiötä, sen ympärillä vellonutta keskustelua ja järjestöihin toimijoina.

Asiantuntemusta ja osaamista

Tässä casessa on mielenkiintoista se, miten antaumuksella ihmiset puolustavat Brother Christmasia sosiaalisessa mediassa. Hänen toimintansa nähdään pyyteettömänä ja arvokkaampana kuin järjestöjen tekemä. Järjestöt näyttäytyvät monelle kasvottomina ja hitaina toimijoina. Peräänkuulutin itsekin rohkeutta aiemmassa tekstissäni.

Sille on kuitenkin syynsä, miksi tehdään harmaalta näyttävää perustyötä – ylläpidetään vaikkapa vertaistukiryhmiä. Ryhmässä käyminen voi olla osallistujalle avaintekijä elämänhalun säilyttämisessä ja kyseisen ryhmän mahdollistaminen sekä laadun varmistaminen on vaatinut lukemattomia tunteja asiantuntijatyötä. 

Tärkeää olisi huomioida asiantuntemus ja osaaminen, jota järjestöissä on niin työntekijöissä, vapaaehtoisissa kuin hallituksissakin. Kun puhutaan yhteiskunnallisista ongelmista ja ihmisten haastavista elämäntilanteista, ei välttämättä aina toimi se, että joku saa hyvän idean ja rupeaa puuhaamaan. 

Lassi Kurkijärvi, joka toimii Sylvan puheenjohtajana, nosti esiin omassa Facebook-julkaisussaan (jota luvalla siteeraan), että Sylvassa ”työtä tehdään pitkäjänteisesti niin terveydenhuollon kuin järjestötoiminnan ammattilaisten toimesta, ja yhdistyksen tavoitteena on auttaa jokaista potilasta yksittäisten (ja some-näkyvien) tempauksien sijasta. Läpinäkyvyys on yksi yhdistyksen perusarvoista.”

Miten apu menee perille?

Avun pitää mennä perille, mutta hallintokuluihin ei saa mennä euroakaan. Miten tämä yhtälö on mahdollinen? Eikö vaan voisi vaikka kerätä leluja ja viedä ne Syyrian lapsille? Mihin ne hallintokulut menevät? Ne menevät juuri sen varmistamiseen, että kaikki hoidetaan lakien vaatimusten mukaan ja että apu menee juuri sinne, jossa sitä tarvitaan ja jonne lahjoittajat ovat lahjoittaessaan halunneet sen menevän.

Olen käynyt Etiopiassa, jossa sain tutustua suomalaisten avustustyöntekijöiden työhön. Pääsin tekemään heidän kanssaan etsivää sosiaalityötä – vierailemaan köyhissä perheissä varmistamassa heidän avun tarpeensa. Kehitysyhteistyötä käsittelevässä bloggauksessa kerron, miten vaikeaa avustustyö on. Opin Etiopiassa, että jos joku saa liikaa rahaa – olkoonkin se vaikka vain parikymmentä euroa – saattaa koko yhteisön tasapaino järkkyä. Auttaminen vaatii ammattitaitoa.

Palkkatyötä ja vapaaehtoistoimintaa

Ja kyllä, järjestöjen työntekijät ja johtajat saavat palkkaa. Toimiakseni järjestön toiminnanjohtajana olen opiskellut kaksi korkeakoulututkintoa ja suorittanut kaksi pitkää täydennyskoulutusta, nyt on menossa kolmas. En tee tätä työtä ilmaiseksi, kuten eivät tee yritysten tai virastojen johtajatkaan. Palkkatyöni lisäksi olen tehnyt vuosien varrella  paljon ilmaista työtä: toiminut puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä tehnyt lukemattomia tunteja vapaaehtoistyötä eri järjestöissä.

Se, miksi suuntasin järjestöuralle johtuu eräästä illasta 2000-luvun alussa. Menin tuolloin ensimmäistä kertaa Lapsettomien yhdistys Simpukan vertaistukiryhmään. Se käynti muutti elämäni. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa, sillä olen viimeiset 15 vuotta saanut työkseni olla mahdollistamassa vastaavia käänteentekeviä kokemuksia.

Pitää myös muistaa, että vapaaehtoistoiminta ei pyöri itsestään. Sille pitää tarjota edellytykset, sitä pitää johtaa. Ei voi vaan ottaa kadulta ketä tahansa innokasta ja lähettää häntä vaikkapa saattohoidossa olevan ihmisen vuoteen vierelle. Tarvitaan haastatteluja, koulutusta, ohjausta ja tukea. Vapaaehtoistoiminnan pitää olla laadukasta – niin apua saaville kuin vapaaehtoisille itselleenkin. Hyvää tarkoittaen voidaan saada aikaan myös vaihinkoa.

Neuvolajärjestelmän luominen, asuntoja asunnottomille, kadonneiden etsimistä

Mitä järjestöt ovat tehneet? Oma taustayhteisöni, Suomen Syöpäyhdistys, perustettiin yli 80 vuotta sitten mahdollistamaan tuolloin lähes olematonta syövänhoitoa. Työpaikkani Pirkanmaan Syöpäyhdistys on muun muassa perustanut Pohjoismaiden ensimmäisen saattohoitokodin ja jakoi edellisenä vuonna 250 000 euroa syöpätutkimukselle.  Lisää järjestöjen saavuksia löytyy Järjestö100-sivustolta. Kaikkien saavutusten lisäksi mahdollistetaan joka päivä valtava määrä perustyötä.

Hienoa, että Brother Christmasilla ja auttamistyöllä on paljon tukijoita ja hienoa, että auttamishalua arvostetaan. Järjestöjen kannattaa ottaa opiksi tästä, tuoda toimintaansa enemmän ja rohkeammin esiin, myös henkilöiden ja tarinoiden avulla. Lisäksi on syytä etsiä uudenlaisia tapoja toimia ja kutsua ihmisiä mukaan toimimaan.

Ja toisaalta järjestöjen pitää sitkeästi jatkaa sitä tinkimätöntä ruohonjuuritason tekemistä, josta ei näyttäviä somejulkaisuja hevillä saa – tarjota kahvia ja juttuseuraa yksinäisille, vaikuttaa pitkäjänteisesti lakeihin ja käyttää tunteja ja taas tunteja toiminnan tuloksellisuuden asianmukaisuuden raportoimiseen rahoittajille. Edistää ihmisten hyvinvointia.

***

Minua pelotti kirjoittaa tämä teksti. Olen nähnyt millaisella tunteella ja volyymilla ihmiset puolustavat Brother Christmasia (todellista sitoutumista!). Ammattimaisen, laadukkaan järjestötoiminnan esiin nostaminen ja puolustaminen on minulle kuitenkin niin tärkeää, että päätin ottaa riskin mahdollisen someryöpytyksen uhallakin.

 

10 comments on “Case Brother Christmas – mitä järjestöt voivat oppia?

  1. Ihailen sitä, että toimit peloistasi huolimatta. 👍

  2. Sanna Ahola

    Todella hyvä teksti! Toit todella hyvä pointteja esiin. Arvostan tekemäänne (ja yleensä järjestöjen tekemää) työtä!

  3. Ari Kilpinen

    Asiaa puhut ja hyvä niin, mikään ei toimi ilman palkkaa, kuten kirjoitat. Pitäsikö sitä varten luoda, joku järjestelmä, mikä olisi kaikissa avustustoiminnassa sama. Toiminnasta aiheutuvat kulut olisi´määritelty niin, että toimintaa voidaan ylläpitää. Kaikki toiminta vaatii rahaa toimiakseen ja siihen liitty paljon kuluja, mikään ei tule ilmaiseksi. Kysymys kuuluukin, pitääkö edes tulla? Kehitetään tähän joku prosessi, millä voidaan todentaa suoraan, mihin avustukset menee. Niin yksinkertainen ja selvä, että he jotka tukevat, myös jatkossa haluavat tukea. Ajatus on oikea mikään ei tule ilmaisesksi ja pitääkö aina tullakaan, hyvä toiminta maksaa aina jotain, jotta se voi myös kehittyä paremmaksi. Toiminta ei kehity, jos siihen ei panosteta ja hyvästä työstä myös pitää saada palkkaa, miksi se on vähempiarvoista kuin muu työ, arvojen tulee muuttua näiltä osin.

    • Järjestötoiminnalle ominaista on tietynlainen sirpaleisuus, järjestöt toimivat vähän eri tavalla kohderyhmänsä tarpeista johtuen. Nyt toimintaa säätelevät lait sekä rahoittajien ohjeet. Molempiin liittyy myös valvontaa (mm. tilintarkastus, raportointi rahoittajille). Toki järjestöillä on petrattavaa siinä miten kertoa työnsä tuloksista puhuttelevasti.

  4. Erinomainen teksti, johon voin samaistua täysin järjestötyössä pitkään toimineena. Pidän tärkeänä, että näitä asioita tuodaan esiin. Järjestöt ovat ihan niitä suurimpia lukuun ottamatta aika tuntemattomia valtaosalle kansasta. Tästä voisimme oppia Brother Christmasilta. Toiminnan epäselvyyksistä huolimatta voidaan todeta, että markkinointi on onnistunut. Hahmossa on paljon sellaista, mitä ihmiset symppaavat. Miten saisimme läpinäkyvää ja suurennuslasitarkastelun kestävää järjestötoimintaa tuotua yhtä vahvasti ihmisten tietoisuuteen?

    • Totta puhut. Järjestöt voisivat ottaa oppia ihmisläheisestä, henkilöitä (niin auttajia kuin autettaviakin) esiin tuovasta markkinoinnista. Kekseseliäisyys, uudet toimintamuodot ja rohkeus ovat plussaa.

  5. Tytti Peltola

    Kyllä! Kiitos, että näit vaivaa tämän (oikein hyvän) tekstin kirjoittamiseen, ja uskalsit sen julkaista huolimatta riskistä joutua maalitauluksi. Meille järjestötyötä, tai oikeastaan mitä tahansa työtä tekeville on itsestään selvää, ettei kaikki työ näy ulkopuolisille, eikä missään nimessä somessa. Se ei myöskään tapahdu kuin itsestään ilman rahaa, ja esim. pelkästään laadukkaiden nettisivujen ylläpito maksaa jotain, vaikka siihen liittyvä työ tehtäisiin ilmaiseksi vapaaehtoistyönä.

    Tämä on vähän sama ilmiö, kun moni palkkatyöläinen laskee esim. kampaajayrittäjän palkan siitä, mitä puolen tunnin hiustenleikkuu maksaa, ja tahallaan unohtavat yhtälöstä tilavuokran, materiaalit, työnantajakulut, koulutuksen jne. jne.

    • Kiitos, toistaiseksi ei ole vielä tullut mitään ikävää reagointia. Tuo kampaamoyrittäminen on hyvä vertaus. Voisi ajatella, että kuuluisi yleissivistykseen tietää organisaatioiden hallinnon perusasiat. Ilman sitä ymmärrystä on vaikea arvioida, ovatko esimerkiksi valtionhallinnon kulut asiallisia. Monestihan keskitytään suuruusluokaltaan epäolennaisiin asioihin, kuten vaikkapa taksikuitteihin ja satojen tuhansien arvoiset kulut jäävät täysin huomioimatta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: