Mitä pakenemme tehokkuuteen?

”Tykkään tyylistäsi johtaa, sillä et korosta tehokkuutta.”

Tällaista palautetta antoi yksi työntekijä vuosia sitten. Pohdin kommenttia pitkään. Tunsin huonommuutta ja syyllisyyttäkin lepsuilustani. Eihän työpaikalla ole tarkoitus ainoastaan viihtyä ja viettää aikaa, vaan saada asioita aikaiseksi.

Tehokkuuden ylistys

Kommentti palautui mieleeni kuunnellessani Guardian Long Read -podcastia Oliver Burkemanin artikkelista Why time management is ruinining our lives.

Tapoja maksimoida tehokkuus on monia. Artikkelissa mainitaan muun muassa Inbox Zero (josta minäkin olen kirjoittanut), joka johtaa kylläkin tehokkkuuteen, mutta lähinnä sähköpostin käsittelyssä. Paradoksaalista on, että mitä tehokkaampia olemme, sitä vähemmän meillä on aikaa. Tilalle tulee aina uutta suorittamista. Inbox Zero johtaa yhä suurempaan viestitulvaan.

Artikkelissa todetaan, että nykyään tehokkuus on läsnä koko elämässä. Myös vapaa-ajalla suoritetaan. Ulkoilun sijaan kohotetaan kuntoa. Rentoutumisen sijaan kehitetään itseä. Ja kappas, minäkin huomasin maksimoivani ajankäyttöäni (liittyen tähän bloggaukseen) kuuntelemalla kyseistä artikkelia kävelylenkillä!

Vinkki: Oliver Burke näkyy käsittelevän muitakin mielenkiintoisia aiheita kolumnisarjassaan This column will change your life.

Luovuus syntyy levossa

”Luovuus tarvitsee tilaa ja aikaa. Siitä kumpuavat ideat ja uudet ajatukset. Kyse on tarpeellisesta joutokäyntitilasta”, muistutetaan Ylen työelämää käsittelevässä artikkelissa.

Käsityksemme tehokkuudesta kaipaa päivitystä, huomautetaan toisessa artikkelissa: ”Todella tehokas työnteko voi joskus olla vaikka kahvihuoneessa norkoilua tai päiväunien ottamista työpaikalla. Jos iso ongelma ratkeaa, se voi säästää kuukausien turhalta työltä.”

Joutilaisuus tuottaa luovuutta ja sitä kautta tehokkuutta. Suorittaminen ei ole se juttu. Luovuuden edellytykset ovat joustava mieli ja rento keho, totesin minäkin taannoin.

Mutta miten leppoisuuden ja luovuuden ylläpitäminen työpaikalla on mahdollista? Kyse on työpaikan kulttuurista ja johtamisesta. Ehkäpä alussa siteeraamani kommentti kertoo työnteon tavasta, jota itse olen pyrkinyt sanoillani ja esimerkilläni luomaan: silloin suoritetaan, kun sen aika on, mutta leppoisampina hetkinä otetaan rennommin.

Ja hyvin on tälläkin tavalla – ilman painetta ja vaatimusta maksimaaliseen tehokkuuteen – tulosta syntynyt. Muistanpa eräänkin projektin, joka ideoitiin ex tempore kahvipöydän ääressä. Projekti sai kolmeksi vuodeksi rahoituksen ja osoittautui erittäin tarpeelliseksi (uteliaille tiedoksi: kyseessä oli SimpukkaParit).

Elämän tarkoitus

Mutta miksi tunnemme vetoa tehokkuuteen? Oliver Burkemanin artikkelin mukaan kyseessä on kuoleman pelko. Ihmisillä on tarve maksimoida tuottavuutensa. Elämä voi loppua milloin tahansa, on siis kiire suorittaa. Tehokkuuden tavoittelussa onkin lopulta kyse eksistentiaalisesta kriisistä.

Kiire on myös keino välttää vaikeiden asioiden kohtaaminen ja pohtiminen. Kiireen ja tehokkuuden keskellä ei huomaa eikä ehdi keskittyä ydinkysymykseen: mikä lopulta on elämässä tärkeää.

Tämä kaikki toi mieleeni filosofi Frank Martelan vaikuttavan TedX-puheen elämän merkityksestä. Jos haluat maksimoida ajankäyttösi, etkä tuhlata koko ajan hupenevaa loppuelämääsi vartin kestävän videon katsomiseen, voin paljastaa Martelan vastauksen:

Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille.