Vaatelainaamo Vaatepuu – muotia ja maailmanparantamista

”Ihan hyvä puhe, mutta pinnallinen aihe.”
”Toivottavasti et oikeasti ajattele noin”.

Tällaista palautetta sain pidettyäni lukiossa puheen muodin historiasta ja pukeutumisen merkityksestä. Ateljee-ompelijan tyttärentyttärelle – joka itsekin harrasti ompelua – aihe tuli ensimmäisenä mieleen, kun piti puhua jostain itseä kiinostavasta aiheesta.

Hämmennyin. Ikävä kyllä palautteet annettiin tehtävänannon mukaisesti anonyymeillä lapuilla, joten en voinut edes kysyä mitä ajatuksia niiden takana oli.

Paljon muutakin kuin kauniita mekkoja

Tämä yli parinkymmenen vuoden takainen tilanne tuli mieleen, kun kuuntelin Soile-Maria Linnemäen puheenvuoroa vaatelainaamo Vaatepuu Tampereen (entinen Luottovaate) tutustumistilaisuudessa. Olin yhdistänyt vaattelainaamotoiminnan lähinnä ekologisuuteen.

Soile-Maria kuitenkin kertoi, miten vaikeassa elämäntilanteessa ollut nainen oli saanut elämäänsä paljon iloa ja uutta toivoa kauniiden vaatteiden ja vaatelainaamon kannustavan ilmapiirin myötä. Vaatepuusta onkin muodostunut monelle tärkeä yhteisö. Omistaja itse tunnustautuu maailmanparantajaksi, joka kuuntelee suurella sydämellä asiakkaidensa huolia ja toiveita.

Vaatteet ja aatteet 

Minulle vaatteilla ja pukeutumisella oli lukiovuosina ja on yhä suuri merkitys. Eikä siinä ole kyse pinnallisuudesta, vaan muun muassa itseilmaisusta, identiteetistä, itsevarmuudesta, muiden kunnioittamisesta, mielialan kohottamisesta, kokeilemisesta ja vastuullisten valintojen kautta yhteiskunnallisesta vaikuttamisestakin.

Olen jo vuosia pyrkinyt pitämään vaatevarastoni mahdollisimman pienenä. Ostan harvoin ja laadukasta, mieluiten eettistä ja ekologista. Suosin suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita ja mielelläni annan näkyvyyttä ja tunnustusta lempimerkeilleni. Yritän hankkia vain tuotteita, joita todella haluan käyttää kunnes ne kuluvat puhki.

Tämä aiheuttaa tietysti haasteita. Laadukkaimmatkin vaatteet kuluvat, kun niitä käyttää paljon. Monet lempparifarkut, silkkipaidat ja trikoopuserot olen joutunut hylkäämään, kun paikkaaminenkaan ei ole niitä enää pelastanut. Lisäksi vaatevarasto on väistämättä vähän tylsä – kuviollisiin ja kokeileviin vaatekappaleisiin ei kannata satsata, kun pitää olla varma, ettei hutiostoksia tule eikä toisaalta halua jäädä mieleen henkilönä, jolla on aina se sama kuviollinen mekko yllä.

Vaatteiden kirjasto

No miten vaatteiden lainaaminen sitten toimii? Soile-Maria vertasi Vaatepuuta kirjastoon. Tietyksi määräajaksi lainataan vaatteita sitten ne palautetaan ja lainataan jotain muuta. Vaatepuussa jäsenet saavat lainata kerrallaan kaksi tai kolme vaatetta/asustetta. Tuotteet vaihdetaan minimissään viikon, maksimissaan kahden viikon välein. Tampereella vaihtopäivä on torstaisin. Puolen vuoden jäsenyys maksaa 150 euroa.

Tietysti ekologisuuskin on läsnä Vaatepuun ideologiassa. Vaatteet todella kiertävät ja niitä käytetään, eikä säilötä kaappeihin. Ostamisen vähentäminen on itse asiassa kaikkein merkittävin ekoteko.

Monen työ vaatii edustamista eikä jokaisessa somekuvassakaan ei voi olla samoissa vaatteissa. Huolestuneena luin Hesarista yhä useampien käyttävän väärin verkkokauppojen palautumismahdollisuuksia ja kuormittavan tätä kautta ympäristöä. Ja vaikka elämäntilanne ei edustamista vaatisikaan, on silti kiva pukeutua myös arkena vaatteisiin, joita ei omaan vaatekaappiin olisi varaa tai uskallusta hankkia.

To be continued

Helposti innostuvana ihmisenä lunastin tietysti heti puolen vuoden jäsenyyden ja nappasin mukaani pari RH Studion paitaa. Heti kotiin päästyäni katsoin omaa vaatekaappiani uusin silmin ja testasin vaikka mitä yhdistelmiä. Jotenkin on sellainen olo, että tällä vaatteiden lainaamisella on muitakin vaikutuksia kuin pelkkä oman vaatevaraston rikastuttaminen. Lupaan raportoida miten tässä käy.

Ensimmäinen ja suurin Vaatepuu on Järvenpäässä. Tampereen lisäksi Vaatepuu löytyy Turusta ja kohta myös Helsingistä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

***

Kuva: Vaatepuu