Kuten aiemmin kerroin, siirryin uuteen työhön Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä. Simpukan blogissa kerron millaisin ajatuksin jätän Simpukan ja mikä on ollut työssä antoisinta. Tässä bloggauksessa puolestaan keskityn johtamiseen: mitä kymmenen Simpukka-vuotta opetti johtamisesta.
Ihmiset
Onnellinen työntekijä on hyvä työntekijä. Vaikka työ olisi kuinka mukavaa, harva jaksaa, jos työyhteisössä on huono henki. Simpukassa on panostettu joustavuuteen, luottamukseen ja huumoriin: monta kertaa on viikkopalavereissa naurettu vedet silmissä.
Hyvä meininki on tärkeää myös vapaaehtoistoimijoille. Vapaaehtoistoiminta on vapaaehtoista: motivaatio hiipuu hyvin nopeasti, jos henkilöä ei huomioida tai jos ympärillä ei ole hyviä tyyppejä. Vapaaehtoistoiminnan johtamisessa innostaminen on olennaista.
Kaiken keskiössä on tietysti kohderyhmä: Simpukan tapauksessa tahattomasti lapsettomat. Kun työntekijät ja vapaaehtoistoimijat ovat tyytyväisiä ja motivoituneita, toteutuu tärkein tavoite: lapseton kokee kuuluvansa yhteisöön ja saavansa apua.
Olennaisia ovat myös verkostot ja yhteistyökumppanit: ihmisistä niissäkin on kyse. Johtajan työ on yksinäistä, joten kollegat ovat kullan arvoisia. Monesta kollegasta onkin vuosien varrella tullut tärkeä ystävä.
Tavoitteet
Johtajan tärkein tehtävä on luotsata organisaatiota kohti yhteistä visiota ja sovittuja tavoitteita, tästä olen Matti Alahuhdan kanssa samaa mieltä. Etenkin pienen järjestön johtamisessa tavoitteiden kirkastaminen on erittäin keskeistä, sillä se auttaa resurssien priorisoinnissa. Toki suunnan kirkastaminen tarkoittaa myös rajaamista: yhdintehtävän ulkopuolelle ei auta rönsyillä.
Yhä uudestaan ja uudestaan olen toistellut Simpukan toiminnan tavoitetta: tahattomasti lapsettomien hyvinvoinnin lisäämistä. Johtajan on sanottava ääneen miksi yhdistys on olemassa. Tämän opin järjestöjen strategiagurulta Juha Heikkalalta eräällä JET-koulutuksen luennolla.
Kehittäminen
Järjestön kehittäminen ei lopu koskaan. Jos aikoo pärjätä, on oltava ajassa kiinni, mieluiten jopa vähän edellä. Simpukassa on onnekseni aina ollut halua kehittää. Koskaan eivät puheenjohtaja, hallitus tai työntekijät ole vastustaneet muutoksia. Tietenkään suin päin ei ole hypätty mihinkään, mutta monenlaista on kokeiltu.
Myöskään oman osaamisen kehittäminen ei lopu. Olen kiitollinen, että olen saanut Simpukka-vuosien aikana opiskella työn ohella kolme tutkintoa. Näistä johtamisen kannalta antoisin oli järjestöjohtajille suunnattu JET-tutkinto. Tosin johtamiskoulutuksessa on se jännä puoli, että mitä enemmän johtamista opiskelee, sitä vähemmän huomaa osaavansa. No, onhan tässä loppuelämä aikaa.
Viestintä
”Ei meillä ole resursseja viestintään ja sosiaaliseen mediaan, kun järjestömme on niin pieni”, kuulen usein sanottavan. Minä taas ajattelen, että Simpukassa meillä ei ollut varaa olla viestimättä. Moni on kertonut luulleensa Simpukkaa isommaksi järjestöksi. Uskon tämän johtuvan suurelta osin aktiivisesta tiedottamisesta ja vahvasta some-läsnäolosta.
Sosiaalinen media on ollut korvaamaton niin kohderyhmän tavoittamisessa kuin omassa työssäni toiminnanjohtajana. Simpukassa some on ollut työväline: monessa asiassa kätevämpi ja nopeampi kuin sähköposti, kotisivut ja muut perinteisemmät viestintävälineet. Johtajana olen kannustanut työntekijöitä someen ja toiminut itse esimerkkinä.
Kiittäminen
On tärkeää osata kiittää itseään. Ollessani aikoinani Simpukan ainoa työntekijä tuskastuin usein, kun tekemistä ja intoa oli vaikka kuinka paljon, mutta aikaa niin vähän. Usein mielessä pyörii tekemättömien töiden lista. Opettelin tuolloin tavan kiittää itseäni aina työpäivän päätteeksi. Töistä lähtiessä listasin mielessäni asiat, jotka olin työpäivän aikana saanut aikaan ja kiitin itseäni niistä. Lisäksi haastavien tilanteiden jälkeen kannustin itseäni: tästäkin selvisit!
Erityisen tärkeää on kiittää työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Gradussani kysyin vapaaehtoisilta millaista palkitsemista he toivovat. Vastauksena oli, että kiitos riittää, muuta palkkiota ei tarvita. Mutta miten usein se kiitos unohtuukaan! Otin siksi käyttöön sekä strukturoidut kiitokset esimerkiksi jokaisen jäsenlehden valmistumisen jälkeen, että yksilölliset kiitokset, joissa pyrin nostamaan esiin jotain erityistä henkilöstä ja suorituksesta. Suoran kiittämisen lisäksi harrastan myös selän takana kehumista.
Ja kiitoksesta puheen ollen: olen äärettömän kiitollinen Simpukka-vuosista. On ollut etuoikeutettua saada tehdä näin upeaa työtä. Kiitos Simpukka, kiitos ihmiset!
0 comments on “Mitä Simpukka-vuodet opettivat johtamisesta”