Pessimisti johtaja ei pety – vai pettyykö sittenkin?

”Pessimisti ei pety”, toisteli Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vaali-iltana ennen tulosten ratkeamista. Eihän toki sovi ”nuolaista ennen kuin tipahtaa”. Tuolloin oli hyvin todennäköistä, että Sipilä on tuleva pääministeri – koko Suomen johtaja. Tämä bloggaus ei kuitenkaan käsittele Sipilää, vaan yleisesti sitä, onko johtajan parempi olla pessimisti vai optimisti.

Johtaja valmentajana

Optimisti menestyy töissä pessimistiä paremmin, kertoo Hesarin artikkeli. Erityisen tärkeäksi ominaisuudeksi optimismin näen johtajalle. Jos johtaja ei usko tulevaisuuteen ja organisaation mahdollisuuksiin, niin mitä jää jäljelle? Kohta saa viimeinen lähtijä sammuttaa valot.

Optimisti ajattelee postiiviisten asioiden johtuvan itsestään ja negatiivisten muista. Pessimisti taas päinvastoin. Johtaja ei voi kuvitella, että organisaation menestys on yksin hänen ansiotaan. On suuri virhe unohtaa tiimin puurtaminen. Työntekijäthän sen työn tekevät – johtaja ainoastaan varmistaa heille parhaat mahdolliset toimintaedellytykset.

Mitä jos valmentaja sanoisi pessimistisesti nyrkkeilijälle: ”Mene vaan kehään, mutta tuskin voitat.”. Entä toimisiko realismi: ”Vastustaja on voittanut useammin, hyväksytään vain tämä tilanne. Jos on tuuria mukana saatat silti voittaa.” Johtajakin valmentaa ja kannustaa omaa tiimiään. Sillä on merkitystä, miten hän suhtautuu tulevaisuuteen.

Intuitiota ja tulevaisuuden tekemistä

Usein puhutaan katteettomasta optimistista, mutta harvemmin katteettomasta pessimismistä. Työelämässä positiivisesti ajattelevaa saatetaan pitää haihattelijana. Kaiken pitäisi perustua tarkkoihin laskelmiin, ei intuitioon tai uskoon. Tulevaisutta ei kuitenkaan kukaan pysty ennustamaan. Sitä paitsi intuitio voi aiheesta väitelleen Asta Raamin mukaan oikein käytettynä tuottaa luotettavampaa ja tarkempaa tietoa kuin päättely.

Tulevaisuus tehdään. Kehittäjän ja johtajan on oltava optimisti. Työelämässä hyödyllinen optimismi ei kumpua niinkään toiveajattelusta, vaan se perustuu aiempiin kokemuksiin, hiljaisiin signaaleihin, intuitioon ja ennen kaikkea uskoon organisaation mahdollisuuksista ja työntekijöiden kyvyistä.

Kuten Hesarin yllä mainitussa artikkelissa todetaan, työelämässä tarvitaan pessimistejäkin. Organisaation toimintaa ei voi rakentaa pilvilinnojen varaan, vaan on varmistettava, että kassassa riittää rahaa ja työntekijät saavat palkkansa, vaikka toivottu tulevaisuusskenaario ei toteutuisikaan. Elämme epävarmoja aikoja, mutta varmistellen ja vanhaan tukeutuen menestys karkaa yhä kauemmas. Johtaja voi päättää luotsaako organisaatiota pahinta peläten vai tulevaisuuteen uskoen.