Täydellinen loma

Rakastan arkea.  Ison osan päivistäni täyttää työ, jossa saan kokea itseni merkitykselliseksi. Työ, joka on haastavaa ja monipuolista. Työ, jossa saan luoda uutta ja tavata innostavia ihmisiä.

Arkeeni kuulu toki muutakin: perhe, koti, harrastukset. Tutut rutiinit, joiden ansiosta homma toimii ja arki rullaa. Ei liikaa actionia, mutta sen verran, että torstaina alkaa jo odottamaan viikonloppua ja pientä hengähdystaukoa. Ja maanantaina on taas kiva mennä töihin.

Kesä saa aikaan levottomuuden ja riittämättömyyden tunteen. Pitäisi olla ulkona ja jotenkin maksimoida harvinaisten aurinkoisten ja lämpimien päivien hyötykäyttö. En nauti helteestä (saako sitä edes sanoa ääneen?). En jaksa maata rannalla tai hengailla mökillä. Onnellisimmillani olen liikkeessä: fillarin satulassa tai junassa. Aivonikin kaipaavat aktiivisuutta. Lempivuodenaikani on syksy. Syksy tuo mukanaan uuden alun, arjen, raikkauden ja upeat värit.

Miksikö kerron kaiken tämän? Siksi, että uskon, etten ole ainoa, jolle kesäloma ei ole täydellistä onnen aikaa.

Lomalla elämän haasteet nousevat esiin. Tahattomasti lapsettoman elämä tuntuu entistäkin tyhjemmältä perheiden kokoontuessa lapsineen mökeille, huvipuistoihin ja mummoloihin. Lapsiperheen vanhemmat ovat hätää kärsimässä, kun lapset kaipaavat kavereitaan ja valittavat aamusta iltaan tylsyyttä. Erityislasten perheissä kamppaillaan lomilla jaksamisen äärirajoilla: tuttujen rutiinien puute saa aikaan kaaoksen erityislapsen – ja sitä kautta koko perheen – elämässä.

Mutta miksi silti kaikki muut tuntuvat viettävän unelmien lomaa? Sosiaalista mediaa on helppo syyttää väittäen sen antavan virheellisen kuvan ihmisten elämästä. Instagramin kuvassa täydellisestä auringonlaskusta ei välity jääkylmä tuuli, Facebookin unelmien lomapäivä -päivityksessä ei kuulu taustalla lasten tappelu ja lifestyle-blogin kuvista on rajattu ulkopuolelle kodin kaaos. Ja hyvä niin: olkoon sosiaalinen media paikka, jossa voimme huomioida arjen tai loman pieniä hyviä ja kauniita – joskus jopa täydellisiä – hetkiä. On vaan muistettava, että kuva tai päivitys ei kerro koko totuutta ihmisten elämästä, ei myöskään kesäloman vietosta.

Ihan kuin joulussa, pääsiäisessä ja juhannuksessa, myös kesälomassa tuntuu yhtenäiskulttuurin paine. Lomalla jokaisen suomalaisen pitää mökkeillä, veneillä, remontoida kotia, hoitaa puutarhaa, viljellä omat vihannekset, pakastaa, kiertää kotimaata ja käydä ulkomailla. Lisäksi kaikki aurinkoiset päivät vietetään uimarannalla. Ja ai niin, lomailun pitää olla koko ajan ihan täydellistä.

Oikeastaan on ihan positiivinen ongelma, että arki tuntuu  mukavammalta kuin loma. Arkeahan tässä elämässä eniten on. Ja onneksi saan tehdä myös lomalla jonkun verran töitä. Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala vastaa Oliviassa kysymykseen työn ja vapaa-ajan sekoittumisesta näin: ”Työminäni ja henkilökohtainen minäni sekoittuvat. Jos en tekisi tätä työkseni, tekisin tätä vapaa-ajalla. En oikein kestä lomailua.”. Työnteosta lomalla varoitetaan, mutta ”kun työ on kiinnostavaa, siihen palaa mielellään myös lomalla” myöntää myös professori Ulla Kinnunen Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksesta.

Tunnustan: lomani ei ole ollut täydellinen. Mutta lomani on pitänyt sisällään pieniä hyviä – lähes täydellisiä – hetkiä. Osan niistä olen jakanut somessa, myös tämän bloggauksen auringonlaskukuvan. Ja onneksi kohta on taas syksy!