Maanantai-aamuna bongasin twiitti-virrasta tärkeän ajatuksen:
Aihe, jota olen miettinyt usein ja tässä blogissakin joskus sivunnut. Lähdin siis mukaan keskusteluun:
Päätin jo vuosia sitten lopettaa itseni ruoskimisen. Pyöritin tuolloin ainoana palkattuna työntekijänä valtakunnallista Simpukka ry:tä. Kunnianhimoa, tavoitteita ja ideoita oli valtavasti, realismia hyvin vähän. Aluksi meinasin ahdistua, kun huomasin, miten vähän yksi ihminen pystyy tekemään. Tekemättömien töiden lista piteni päivä päivältä.
Pakon sanelemana päätin vaihtaa ajattelutapaa. Töistä lähtiessä en enää harmitellut sitä, kuinka vähän olin saanut aikaiseksi, vaan listasin mielessäni tehdyt työt ja kiitin itseäni niistä. Joinain päivinä en ollut ehkä saanut kovin paljon aikaiseksi, mutta en silti soimannut itseäni, vaan päätin yrittää seuraavana päivänä olla tuotteliaampi. Vähitellen opin tiedostamaan myös omat rajani.
Tärkeä näkökulma tämäkin. Mitä jos tuleekin vaatineensa itseltään liian vähän? Se, että puhuu itselleen kauniisti ei mielestäni tarkoita, etteikö voisi ja haluaisi koko ajan kehittyä.
Joskus kun mokaan ja soimaan itseäni, mietin mitä sanoisin ystävälle tai työtoverille, joka on vastaavassa tilanteessa. Luultavasti sanoisin, että eihän tuo nyt ole niin vakavaa, tekevälle sattuu. Usein sitä tuomitsee itsensä ankarammin kuin kenenkään muun.
Itsensä arvostaminen on tärkeää elämässä pärjäämisen kannalta. Se kuuluu työyhteisötaitoihin ja on hyvän johtamisen perusedellytys. Parisuhteessakin sitä tarvitaan. Se estää osaltaan myös yksinäisyyttä ja eristyneisyyden kokemusta. Kuka haluaa ihan oikeasti viettää aikaa itseään vihaavan tai säälivän tyypin kanssa?
Jokainen voi oppia puhumaan itselleen kauniisti. Kokeile jo tänään! Jos et muuta kannustavaa keksi, niin sano itsellesi illalla, että selvisitpä tästäkin päivästä. Huomenna voit ottaa seuraavan askeleen. Vähitellen siitä tulee tapa.
Itseään kannattaa arvostaa, koska ainoa ihminen, jonka kanssa varmuudella vietät koko elämäsi olet sinä itse. Kannattaa siis pysyä hyvissä väleissä.
Ei muuten ihan vähäpätöinen keskustelu uuden viikon aluksi, vai mitä!
0 comments on “Puhu itsellesi kuin ystävälle”