Järjestöt (elämän)sisällöntuottajina osa 2

Kirjoitin postauksen Järjestönäkökulma sisällöntuontantoon melkoisen flown vallassa. Jäin miettimään, vedinkö liikaa mutkia suoraksi. Pätevätkö sisältömarkkinoinnin periaatteet myös järjestöihin? Onko ihminen lähtökohtaisesti itsekäs, eli ohjaako kaikkea toimintaamme oman hyödyn tavoittelu?

Väitän, että enimmäkseen on näin, olemme itsekkäitä. Tai ainakaan ei haittaa, jos järjestöissä osataan huomioida tämä. Pahempi on, jos järjestöt tuudittautuvat ajatukseen, että ihmiset haluavat pyyyteettömästä auttaa. Toki auttamishalua on , mutta hyvin harvoin (jos koskaan) on kyse puhtaasta altruismista. Useinhan auttamisesta tulee hyvä olo itselle. Auttamisessa ja vapaaehtoistoiminnassa yhdistyvät antaminen ja saaminen.

Anna Munsterhjelmin luotsaama Pääkaupunkiseudun partiolaiset haluaa olla maailman paras paikka tehdä vapaaehtoistyötä. Tämä tapahtuu viiden arvon pohjalta. Yksi arvoista on merkityksellisyys:

Meillä kaikilla on merkityksellinen roolimme merkityksellisessä vapaaehtoistyössä. Olemme ylpeitä siitä ja osaamme kertoa sen myös muille.

Kysyin gradussani Simpukan vertaistukijoilta miksi he tekevät vapaaehtoistyötä. Olennaista näyttäisi olevan se, että toiminnalla on merkitystä ja voi kokea itsensä merkitykselliseksi:

No ehkä se on osaltaan myös kun voi edistää hyvää asiaa, mutta tietyllä tavalla myös se, että minä olen tärkeä: tervettä itsekkyyttä, minä olen tärkeä ihminen.

Vapaaehtoistoiminnasta saan itselle henkistä pääomaa. Koen itseni tärkeäksi: ilman minua ei olisi tätä vertaistukiryhmää.

Mä voin oikeasti tehdä jotain jonkun hyväksi, saan tästä itsekin niin paljon. Tuntuu, että olen tekemässä jotain suurempaa.

Merkityksestä kirjoittaa myös Jarkko Kurvinen Digitalist Networkin blogissa. Hänen mukaansa menestyviä yrityksiä yhdistää heidän tarkoituksensa auttaa ja parantaa asiakkaidensa elämää. Kurvinen käyttää sisältöstrategian esimerkkinä katolista kirkkoa.

Kun kaikesta on ylitarjontaa, samaistumme helpommin tahoihin, jotka auttavat meitä. Samaistumisemme kohteet tarjoilevat meille sopivasti palasteltua ja pureskeltua  kiinnostavaa sisältöä, jonka avulla saamme toteutettua itseämme, hyötyä ja mahdollisuuden jakaa sitä samanmielisille. Haluamme kuulua johonkin meitä isompaan yhteisöön ja silti erottautua eduksemme.

Merkityksellisyys ja yhteisöllisyys ovat nimenomaan järjestöjen vahvuuksia. Mutta ne eivät yksistään riitä, jos emme osaa kertoa niistä ihmisille. Voimme ottaa oppia markkinointiosaajista. Ihmiset eivät elä tyhjiössä. Järjestöt kilpailevat jatkuvasti ihmisten huomiosta ja ajasta median ja yritysten kanssa. Kaupallisilla toimijoilla on usein valtavat resurssit ja markkinointikoneistot. Järjestöt sen sijaan toimivat tiukalla budjetilla.

Järjestöjen vahvuus on se, että meillä on tarjolla jotain parempaa kuin muilla: tarjoamme oikean yhteisön ja merkityksellistä tekemistä: sisältöä, joka lisää hyvinvointia. Vai miltä kuulostaa esimerkiksi tämä:

Se, että mä olen toiminut Simpukassa on ollut ihan erottamaton siitä, että selviän lapsettomuudesta. Olen käsitellyt asiaa toimimalla yhdistyksessä. Jos en olisi lähtenyt mukaan, lapsettomuus olisi vaikuttanut minuun paljon negatiivisemmin.

Psykologit eivät pystyneet minua auttamaan. Mutta mä menin Simpukkaan. Jos tätä yhdistystä ei olisi, niin mä en todellakaan olisi järjissäni.

Järjestöjen mahdollisuudet ovat rajattomat. Meidän pitää vain osata hyödyntää ne. Kurvisen sanoin: ”Markkinoinnissa parhaat tulokset saavat ne, jotka tekevät töitä suunnitelmallisesti yhteisen tarkoituksen eteen.”. Sitten ei muuta kuin hommiin: Järjestöt eturintamaan mars!