Ei mulla ole aikaa!

Ei ole aikaa osallistua, kommentoi moni asukaskokouksessa. No, onneksi minulla ja muutamalla muulla on aikaa ja asukastoimikunta saatiin kasaan. Mutta miten ihmeessä meillä on aikaa? Olemmeko kenties vähemmän tärkeitä ihmisiä? Vai oliko sittenkään kyse ajanpuutteesta? Todenmukaisempi perustelu kieltäytymiselle olisi ehkä ollut ”en jaksa, annan mielummin muiden huolehtia yhteisistä asioista” tai vaikkapa ”vuorotyön takia minun on vaikea päästä kokouksiin”.

Sivusin ajanpuutetta myös Miksi #Twitter -postauksessa. Monella ei ole aikaa olla somessa. Erityisesti johtajat loistavat some-poissaolollaan kuulemma osin tästä syytä. Ensinnäkin, isonkaan yhteisön some-hallinta ei vaadi välttämättä kovin paljon aikaa, kuten Johanna Hurmerinta blogissaan kertoo. Toiseksi, some on nyt ja tulevaisuudessa niin merkittävä osa viestintää, että sen käytöstä ei voi kieltäytyä ”ajanpuutteen” takia. Minulla ei ole aikaa käyttää sähköpostia. Meidän firmallamme ei ole aikaa ylläpitää nettisivuja. Meillä ei ole aikaa vastata puhelimeen. Kuulostaako älyttömältä? Niinpä.

Monella ei ole aikaa ajatella. Huh, kuulostaa aika pelottavalta, jos töissä ei ole aikaa ajatella. Mikä oikeastaan on työtä? Minulle ainakin maksetaan enemmänkin ajattelusta, visioinnista, kehittämisestä ja linjaamisesta kuin työpisteellä päivystämisestä tai tietokoneen näppiksen hakkaamisesta. Ajattelutyö ei näy päällepäin, mutta se ei tarkoita, ettei se ole tärkeää. Tästä teemasta lisää mainiossa Työkirjassa.

Monella ei ole aikaa rentoutua tai syödä hyvin. Toivottavasti on sitten aikaa sairastaa. Entäpä ne, joilla ei ole aikaa olla puolison kanssa? Hälyttävää!

Aika monella ei ole aikaa tehdä vapaaehtoistyötä. Kysyin gradussani vapaaehtoisilta vertaistukijoilta miten ihmeessä heillä on aikaa.

Se on aina vain ja ainoastaan järjestelykysymys. Kyllä mulla on paljon töitä ja älytön kiire, mutta jos mä haluan jollekin asialle elämässä löytää aikaan, niin kyllä se onnistuu.

En mä käsitä mihin mun aikani menisi, kun mä olen töissä keskimäärin kahdeksan tuntia päivässä, siinä jää vielä aika monta tuntia aikaa.

Tärkeäksi katsomilleen asioille löytää kyllä aikaa. Mulle tää on tärkeetä ja olen priorisoinut tämän kaiken muun edelle. Jos samalle päivälle on ollut tulossa jotain muuta, niin mä olen sanonut, että päivä on jo varattu.

Näyttää siltä, ettei  olekaan kyse ajanpuutteesta. Olisiko sittenkin kyse valinnoista ja priorisoinnista? Tärkeille asioille löytää kyllä aikaa. Voi sanoa kyllä asioille, joihin haluaa käyttää aikaa. Pitää priorisoida oikein: merkata kalenteriin kokonainen työpäivä ajattelulle, lounas kollegoiden kanssa ja tunti urheiluharrastukselle. Ja ennen kaikkea pitää niistä kiinni.

Omaa ajankäyttöään voi tehostaa yksinkertaisin ohjein, tsekkaa vaikka Leo Straniuksien 14 vinkkiä ajan säästämiseksi. En ole mikään tehokkuuden puolestapuhuja. Laitan tuulemaan kun on tarpeen. Silloin kääritään hihat ja hoidetaan hommat. Mutta on hyvä varata aikaa myös päämäärättömälle haahuilulle: hitaille viikonloppuaamuille, ex tempore -ystävävierailuille, kävelylenkeille ja kahviloissa istuskelulle. Eikä haahuilu sitä paitsi aina ole tehotonta: parhaat ideat syntyvät usein ihan yllättäen ja pyytämättä.

Ja silläkin uhalla, että puhun itseäni vastaan: on elämäntilanteita, joissa ei ihan oikeasti ole aikaa tai voimavaroja. Silloin kannattaa muistaa olla armollinen itseään kohtaan ja keskittyä selviämään päivä kerrallaan. Ei kaikkien tarvitse äitiyslomalla remontoida vanhaa puutaloa, tehdä väitöskirjaa ja treenata triathlon-kisoihin. Vähempikin riittää.

Ja toki voidaan Marko Suomen tapaan kyseenalaistaa onko kaikki aina vain omista valinnoista kiinni. Ainakin on hyvä tunnistaa ne asiat, joihin voi vaikuttaa. Ja jokainen voi päättää järjestää enemmän aikaa elämänsä tärkeille asioille.