Hyvä elämä – Lyhyt oppimäärä

Luin Hyvän elämän yli kuukausi sitten. Sitten pohdiskelin ja selailin. Luin kirjan toiseen kertaan. Vasta nyt pystyn edes jotenkin tiivistämään ajatukseni bloggauksen muotoon.

Tämä ei johdu siitä, että kirja olisi jotenkin vaikeaselkoinen tai monimutkainen. Päinavastoin: kirja on selkeä, täyttä asiaa joka sana, ei kikkailua, ei mitään ylimääräistä. Kirja on yksinkertainen, mutta elämä ei.

”Oon niin täynnä kaikkee onnellisuusdiipaa.” kommentoi joku Facebookissa tämän blogin onnellisuustrilogian  linkkiä. Tiedä sitten oliko hän lukenut tekstit vai ei. Niin tai näin, minäkin olen oikeastaan kyllästynyt onnellisuusdiipaan: listoihin ja ohjeisiin, joiden avulla kuka tahansa voi helposti muuttaa elämänsä ja tulla onnelliseksi. Saku Tuominen muotoili asian Huuman seminaarissa näin:

Me ei huomata elämän hienoja asioita, koska meillä on kiire lukea self help -kirjoja.

Ei ennen vaan mietitty elämän tarkoitusta. Ennen oli asiat paremmin – tai itse asiassa niin paljon huonommin, että ei pahemmin ehditty pohtia hyvän elämän edellytyksiä. Nyt elämme yltäkylläisyydessä ja olemme Levottomat-leffasta tutun ongelman edessä: mikään ei tunnu miltään.

Lääkkeenä tyhjyyden tunteeseen käytämme tavaroita, elämyksiä, menestymistä. Haluamme olla naapuria rikkaampia, parempia ja kauniimpia. Yritämme edetä elämässä lineaarisesti, mutta tavoite karkaa koko ajan kauemmas. Sitten kun. Tuominen kertoo esimerkin miehestä, joka halusi järjestää enemmän aikaa perheelleen. Mies hankki kaupunkiasunnon sijaan ison omakotitalon maalta. Seurauksena pidemmät työmatkat (stressaantuneen omalla autolla), vähemmän aikaa perheelle ja kireämmät hermot. Kävikin päinvastoin kuin piti.

Tiedättehän elämänohjeen, joka menee suunnilleen näin: mennyttä emme voi muuttaa, tulevasta emme tiedä, eläkäämme siis hetkessä. Ihan hyvä elämänohje, mutta Tuominen kyseenalaistaa tämän. Hänen mukaansa hyvään elämään tarvitaan kaikki kolme: menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus.

Menneeseen voi vaikuttaa, väittää Tuominen. Tämän pohtimiseen minulla meni kuukausi. Voimmeko ihan oikeasti muuttaa menneisyyttämme myönteisempään suuntaan? Adoptiolapsilla elämän alkuvaiheet ovat usein täysin tuntemattomia ja heille voidaan tarinoiden avulla luoda eheä kertomus ja kokemus menneisyydestä. Mutta myös aikuinen voi vahvistaa menneisyyden positiivisia kokemuksia. Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus, Ben Furmanin kirjan nimeä mukaillen. Tämä oli minulle iso oivallus, kiitos siis avusta paitsi Saku Tuominen, myös Mirka Paavilainen ja muut viisaat, joiden kanssa asiaa Facebookissa pohdimme.

Älkäämme kuitenkaan juuttuko menneisyyteen. Unelmointi on tärkeää, jopa niin tärkeää, että sille olisi hyvä varata aikaa. Mielummin heti, ei sitten kun. Hyvän elämän piti alunperin olla kirja unelmoinnista. Unelmointi vaatii rohkeutta. Pitää uskaltaa asettaa oikeita unelmia, eikä antaa kenenkään lannistaa:

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka tekevät asioita, joita useimmat eivät aluksi uskoneet mahdollisiksi.

Ja tekeminen, se on tärkeää myös. Kun perustin tämän blogin, moni kertoi suunnitelleensa blogin perustamista pitkään. Joku sanoi perustavansa blogin sitten kesälomalla kun on aikaa. Sitten kun. Asioihin kannattaa tarttua heti. Tuominen puhuu Kotilieden haastattelussa kahdenkymmenen sekunnin säännöstä:

Olen pyrkinyt noudattamaan kahdenkymmenen sekunnin sääntöä omassa elämässäni. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kun innostun jostain, otan ensimmäisen askelen heti. Se voi olla sähköpostin lähettäminen jollekin ihmiselle tai aiheeseen liittyvän palaverin buukkaaminen, hän sanoo. Tartun ideaan, sillä aina ehtii perääntyä, mutta rohkeutta lähteä matkaan ei aina ole.

Unelmat, tekeminen ja muisteleminen kuuluvat kaikki hyvään elämään, sopivassa tasapainossa. Joissain asioissa jo elämme tämän mukaan. Hyvä esimerkki on matkustelu, johon kuuluu niin matkan suunnittelua (auttaa kestämään harmaata arkea), itse matka (usein kaikki aistit avoinna, hetkessä eläen) ja muisteleminen (matkapäiväkirja, valokuvat). Miksi emme tekisi näin muissakin asioissa?

Hyvässä elämässä unelmat, tekeminen ja muisteleminen eivät tapahdu lineaariseti, vaan niitä tapahtuu yhtäaikaa ulospäin aukeavan pyörteen tavoin, kas näin:

Hyvä elämä voi siis lopultakin olla yksinkertaista, vaikka tuossa alussa muuta väitin. Mutta helppoa hyvä elämä ei ole. Hyvä elämä on eletty elämä. Ja mitä tulee onnellisuusdiipaan ja helppoihin elämänohjeisiin, niitä tämä kirja ei tarjoa. Kirjan koko nimi on Eihän minulla ole hajuakaan siitä, mistä hyvä elämä koostuu. Siksi tästä tuli ainoastaan lyhyt oppimäärä. Tuominen heittää pallon lukijalle. Otin kopin, ota sinäkin! Varaudu helppoon ja nopeaan lukuelämykseen mutta vaikeaan ja pitkään pohdintaan. Panostaminen hyvän elämän etsimiseen kannattaa kyllä.

Lue myös:
Saku Tuominen: Työkirja – Työelämän vallankumouksen perusteet
Pauli Aalto-Setälä: Innostus – Myötämanipuloinnin aakkoset