Huuma – innostava ihmistenlehti

Innostun innostuneista ihmisistä ja uusista ideoista, niinpä mesenoin itselleni Huuma-lehden. Halusin nähdä toteutuuko huumailijoiden unelma. Muutama päivä ennen joukkorahoituksen aikarajan päättymistä tavoitesummasta puuttui useampi tuhat euroa. ”Noinkohan tavoite täyttyy, ei taida aika riittää.”, kommentoi joku Twitterissä. Onneksi Huuman tekijät eivät tällaiseen ankeiluun sortuneet. Usko unelmaan kantoi ja rahoitusta saatiin lopulta lähes 27 000 euroa, reilusti tavoitetta enemmän.

Huuma syntyi halusta tehdä lehti, jossa ei yritetä muuttaa ihmisiä tarjoamalla laihdutus-, pukeutumis-, työnhaku- tai miestenmiellyttämisvinkkejä. Tavoitteena sen sijaan oli, että:

Huuma virkistää, innostaa ja inspiroi ja saa lukijan kokemaan itsensä innostuneeksi, ilahtuneeksi, toiveikkaaksi, kauniiksi, hyväntuuliseksi, voimakkaaksi ja älykkääksi – kertakaikkiaan mahtavaksi tyypiksi. Sellaisiahan me nimittäin kaikki olemme, vaikka media (ja elämä) saattaa joskus toisin uskotella.

Tällä viikolla Huuma tupsahti postiluukuusta. Kävin innolla kimppuun, halusin nähdä mitä huumailijat ovat saaneet aikaiseksi. Eikä minun tarvinnut pettyä. Lehti on laadukas, selvästi ajatuksella ja sydämellä tehty. Huumassa ei ole mainoksia eikä tuotesijoittelua. Artikkelit ovat vaihtelevia, mielenkiintoisia ja – pahoittelut toistosta – innostavia. Taitto ja kuvien käyttö on monipuolista ja kunnianhimoista. Esimerkiksi artikkeli Sysimusta satku toimii loistavasti kuvareportaasina. Sain ideoita myös omaan työhöni Simpukan päätoimittajana.

Vapaaehtoistoimintaa käsittelevä juttu kiinnosti. Aihe on läheinen, sillä tutkin gradussani vapaaehtoistoimijoiden motiiveja. Laura Alan kolumnisssa oli uusi, mielenkiintoinen ajatus. Vapaaehtoisena vertaistukijana toimiminen on parhaimmillaan pakopaikka arjesta: saa vaan istua ja kuunnella, ihan luksusta! Tiedättekö muuten, mikä on tutkimusten mukaan suurin syy sille, ettei ole (vielä) aloittanut vapaaehtoistoimintaa? Kukaan ei ole pyytänyt mukaan. Moni ryhtyisi vapaaehtoiseksi, jos joku pyytäisi.

Innostuin lehdestä. Mutta ennen kaikkea innostuin prosessista. Kuten Lasse Leponiemi Huuman artikkelissa sanoo: juuri matka on merkityksellinen, ei päämäärä. Huuman toteuttaminen on loistava esimerkki siitä, että näinkin voi toimia, unelmat voi toteuttaa, ihmiset lähtevät kyllä mukaan kun pyydetään!

Ja Huuman naisverkosto-artikkelista sain idean: mitäpä jos perustaisin oman verkoston! Nykyiset verkostoni ovat joko horisontaalisia (järjestöjohtajat ja muut järjestötoimijat) tai vertikaalisia (tahattoman lapsettomuuden kanssa töitä tekevät eri alojen ammattilaiset). Katvealueita tämän vahvan ristikon ympärillä on kuitenkin paljon.

Johtajana kehittyminen on intohimoni. Haluaisin verkostoitua muiden nuorten (tai ”nuorten”) naisjohtajien kanssa. Verkostossa voisi olla innostuneita ihmisiä eri aloilta ja eri sektoreilta – niin yrityksistä, järjestöistä kuin julkiselta sektoriltakin. Eikä kaiken tarvitse olla niin vakavaa! Ystäväni kuuluu elämyskerhoon, jossa alunperin toisilleen tuntemattomat henkilöt järjestävät vuorotellen toisilleen uusia kokemuksia. Ei siis muuta kuin huumasta toimeen! Kuka haluaa lähteä mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan verkostoa?

Huuman pääkirjoituksessa Aku Varamäki toivoi Huuman ”saavan innostumaan, unelmoimaan ja tekemään siistejä juttuja”. Pahasti näyttää siltä, että minun kohdallani kävi juuri näin.