Autottomuus

Meillä ei ole kymmeneen vuoteen ollut autoa. ”Te olettekin tuollaisia vaihtoehtoihmisiä”, kommentoi eräs ystäväni. Valinta oli alunperin kuitenkin enemmän käytännöllinen kuin ideologinen tai ekologinen: elämä ilman autoa on meille helpompaa ja halvempaa.

Usein väitetään, että lapsiperheen on pakko autoilla. Asian voi kääntää myös toisin päin. Aika moni voisi halutessaan järjestää elämänsä niin, ettei autoa tarvita. Me valitsimme asunnon, jonka edestä kulkee kymmenen minuutin välein busseja. Työmatka kestää pyörällä alle puoli tuntia ja kävellenkin vajaan tunnin. Talvipyöräily onnistuu, kun on kunnon välineet ja vähän urheiluhenkeä. Lasta olemme kuljettaneet ensin peräkärryllä, sittemmin peräpyörällä.

Ymmärrän kyllä, että kaikkialla ei pärjää ilman autoa. Ja voihan olla, että meidänkin perheeseen joskus auto hankitaan, jos se on vaikkapa työn takia tarpeen. Siihen saakka autotarpeemme tyydyttävät vuokra-autot ja taksimatkat. Niihin on varaa, kun oman auton ylläpitämisestä ei koidu kuluja. Lomareissuilla käytämme joko vuokra-autoa tai valitsemme kohteen niin, että sinne pääsee julkisilla kulkuvälineillä.

Autoton elämä ei ole aina ihan helppoa. Tavaroiden kuljettaminen on haastavaa. Siksi olemme tehneet elämästästämme myös mahdollisimman kaupatonta (tästä lisää toisessa bloggauksessa). Olemme kehittäneet myös innovatiivisia ratkaisuja tavaroiden roudaukseen: kärryssä on kulkenut niin 10 kg marjoja kuin kahvakuuliakin.

Väitän, että autottomuus tulee tulevaisuudessa lisääntymään. Haasteita toki on. Näin pohtii blogissaan Kemikaalicokctailin Noora Shingler:

Jos suomalaiset yksityisautoilijat haluttaisiin eroon peltilehmistään (tai edes vähentämään niiden käyttöä), pitäisi kaikkialla olla yhtä hyvä julkisen liikenteen verkosto kuin mitä itse saan käyttää.

Leo Stranius listaa blogissaan liikkumistrendejä:

Liikkumistottumuksiamme autoilun suhteen tulee ohjaamaan neljä kehityskulkua: ihmisten siirtyminen kaupunkeihin, ajokortittomuuden lisääntyminen, auton omistamisen väheneminen ja verkkokaupan yleistyminen päivittäistavarakaupassa.

Pääkaupunkiseudulla yksi yritys yhdistää joukkoliikenteen hinta ja taksikyydin helppous on Kutsuplus-palvelu, joka ei valitettavasti ole saanut kovin hyvää vastaanottoa, kirjoittaa Hesarin toimittaja Teppo Moisio. Hän nostaa tulevaisuuskuvana esiin älyliikenteen:

Älyliikenne on palvelu. Ihminen kertoo tietokoneelle, minne haluaa mennä. Tietokone kertoo, miten se onnistuu helpommin ja hoitaa järjestelyt. Nykymaailmassa alkumatka voisi olla taksikyyti, välissä junamatka ja loppumatka hoituu vuokra-autolla.

Vuoden alussa monet aloittavat kuntokuurin. Autottomuus sopii myös tähän. Autoton liikkuminen lisää fyysistä aktiivisuutta: olkoon se sitten bussipysäkille käveleminen, kauppareissu jalan tai kymmenen kilometrin työmatka fillarilla. Aktiivisuus lisääntyy varmasti, sen tietää ihan ilman mitään looppeja tai sykemittareita. Autottomuus on 0iva resepti myös tuolittomaan tammikuuhun.