Voiko onnellisuuden valita?

Haluaisin olla kuin Tuomas Enbuske, joka tietää vastauksen kaikkeen ja on aina oikeassa. (Ainakin, mikäli on uskomista hänen kolumneihinsa ja Twitter-päivityksiinsä.) Minulla sen sijaan on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kuten esimerkiksi tuo otsikon kysymys. Olemmeko vapaita valitsemaan? Voiko onnellisuuden valita vai olemmeko olosuhteiden uhreja?

Strategi, valmentaja ja yrittäjä Ville Tolvanen liputtaa blogissaan valintojen puolesta:

 Uskon jopa onnen olevan valinta. Onni on sitä mitä elämässään valitsee. On ehkä syytä nauttia siitä mitä valitsee tai valita toisella tavalla. Niin voi sanoa olevansa onnellinen.

Kyllä, olen täsmälleen samaa mieltä. Mutta toisaalta, päteekö tämä aina? Omassa elämässäni perusasiat ovat kunnossa. Voin valita onnellisuuden. Mutta onko hurskastelua ehdottaa samaa muille?

Liiketaloustieteen professori Alf Rehn kirjoittaa lifehackingista, jossa ihminen pyrkii optimoimaan elämänsä käsittelemällä tätä projektina:

Suuri osa tästä yhä yksilöidymmästä tehokkuus-keskustelusta näyttää käsittelevän tapoja, joilla kaikki voivat kehittää itseään. Samalla se on hyvin toimeentulevien tapa tuoda ilmi eriarvoisuutta. Me, jotka itse määräämme ajankäyttömme ja joilla on varaa ostaa laitteita ja palveluita, voimme iloisesti tuntea ylemmyyttä hyvistä lifehacking-taidoistamme. Neuvomme minimipalkalla elävää yh-äitiä, että kyllä se siitä, paremmalla projektihallinnalla.

Aivan totta, monta asiaa voi elämässään muuttaa. Katastrofaalisesta parisuhteesta voi päättää pyristellä eroon, riippuvuuksista samoin. Aina ei voi kuitenkaan valita. Esimerkiksi erityislasten vanhemmat ovat monesti todella kovilla. Ja vakava sairaus voi iskeä tai onnettomuus sattua kohdalle, vaikka kuinka lifehakkeroisi tai biohakkeroisi.

Toimittaja ja kolumnisti Anna Perho lausui Olivia-lehdessä näin:

Onni ei ole pienissä asioissa. Jos raha-asiat, terveys ja ihmissuhteet eivät ole kunnossa, ei paljon auta, jos näkee ulkona söpön oravan.

Juuri näin. Ja toisaalta,  kaikki on niin suhteellista. Vieraillessani Etiopiassa pääsin avustustyöntekijöiden mukana tutustumaan paikallisten vähäosaisten perheiden elämään. Vaikutti siltä, että jos perheen ei tarvinnut nähdä nälkää, jos heillä oli edes jonkinlainen katto pään päällä ja lapset oli mahdollisuus lähettää kouluun, he olivat onnellisia.

Anna Perhon sitaattia on jaettu Olivian Facebook-sivulla 3360 kertaa. Se on herättänyt myös vilkasta keskustelua – puolesta ja vastaan. En siis selvästikään ole pohdintani kanssa yksin.

Valitseminen ei aina yksin riitä. Otetaan esimerkiksi tahaton lapsettomuus. Ilman lapsiakin voi olla onnellinen. Lapseton ei kuitenkaan muiden neuvosta tai omasta päätöksestään voi valita tai päättää olevansa onnellinen. Onnellisuus löytyy kyllä, mutta siihen vaaditaan aikaa. Ehkä ensin kannattaa valita, että suuntaa kohti onnellisuutta. Antaa sille mahdollisuus ja aloittaa pienistä asioista.

Myös Ville Tolvanen myöntää elämäntilanteen asettavan rajoitteita, mutta kehottaa silti valitsemaan valitsemisen:

Moni valitsee olevansa ympäristönsä vanki. Lapset, työ, raha ja parisuhde rajoittavat valintojen lukumäärää. Vastuu painaa vapauksia enemmän. Silti valintoja on hyvä pysähtyä pohtimaan ajatellen, että on täysin vapaa valitsemaan.

Ehkäpä tässä on taas kyseessä asia, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta (paitsi tietysti Tuomas Enbuskella). Minun on tyytyminen kompromissiin: onnellisuuden voi valita, mutta ei aina. Onni ei tule yhdellä päätöksellä, vaan pienin askelin. Onnellisuuden valitsemistakin pitää opetella. Onni on suhteellista: jollekin se on onnistunut yrityskauppa, toiselle vakituinen työsuhde, kolmannelle kymmenen minuutin hengähdyshetki kuormittavan arjen keskellä.

Voimme ainakin yrittää valita optimismia pessimismin sijaan, ratkaisukeskeisyyttä ongelmakeskeisyyden sijaan. Unelmia surkuttelun ja lannistumisen sijaan. Kullekin elämäntilanteensa sallimissa rajoissa. Tänään on tilanne tämä, huomisesta ei vielä tiedä.

Ja mitä tulee Tuomas Enbuskeen: olen usein hänen kanssaan täysin eri mieltä. Mutta ihailen ihan vilpittömästi hänen itsevarmuttaan. Taidanpa kysyä otsikon kysymyksen häneltä.

Lue myös:
Voiko onnellisuuden valita? Osa 2 – Kootut kommentit
Voiko onnellisuuden valita? Osa 3 – Mitä sanoo asiantuntija?