”TGIF. This week: 4 keynotes, 3 lectures, 3 columns, 2 interviews, 1 seminar and a bit o’ consulting. Still made Inbox Zero.” Näin twiittasi ajattelija ja johtamisen professori Alf Rehn. Moni muukin hehkuttaa sosiaalisessa mediassa tyhjää saapuneiden viestien sähköpostikansiotaan.
Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius antaa blogissaan hyviä vinkkejä tehokkaampaan työpäivään. Yksi ohjeista on: Pidä työpisteesi, muistitikkusi ja tietokoneesi desktop siistinä. Hän on kirjoittanut työpöydän ja inboxin siisteydestä aiemminkin.
Kouluttaja ja tietokirjailija Outi Lammi kyseenalaistaa tyhjän inboxin ihailun blogissaan: ”Onko se merkki siitä, että on toimittu tehokkaasti vai kertooko se, että on vietetty tovi siirtelemällä viestejä muihin kansioihin?”. (Kiitos muuten Marko Suomelle, jonka uudelleentwiittauksen ansiosta löysin Outin mainion blogitekstin. Marko tunnetaan paitsi Hyvinkään suurena ajattelijana, myös Suomen kahvakuulaurheilun pioneerina.)
Minun inboxini on täynnä ja työpöytä pursuaa papereita. Joku voi pitää sitä merkkinä laiskuudesta tai tehottomuudesta. Minulle se on luonteva ja luova tapa tehdä töitä. Työssäni on tärkeää hahmottaa kokonaisuuksia ja sietää keskeneräisyyttä. Toki saan tyydytystä, kun voin yliviivata suoritettuja tehtäviä ToDo-listalta tai poistaa käsiteltyjä sähköpostiviestejä. Lista ei kuitenkaan lopu koskaan: aina tulee uusi tehtävä ja uusi sähköpostiviesti. Ja hyvä niin, ikäväähän se olisi, jos maailma olisi pelastettu ja työpanostani ei enää tarvittaisi.
Harvoin saan työssäni aikaan konkreettisia tuotoksia, mutta Simpukka-lehti on mukava poikkeus. Lehti on pakko saada määräajassa pakettiin ja valmis lehti on kirjaimellisesti kouriintuntuva todiste tehdystä työstä. Jos Itella vain suo, pitäisi Simpukan 4/13 olla lukijoilla tällä viikolla. Toisaalta lehden päätoimittaminenkin on loputonta: tekeillä on kovaa vauhtia Simpukka 1/14 ja suunnitteilla ensi vuoden muutkin lehdet.
Sovitaanko vaikka niin, että mikään työskentelytapa ei ole toista parempi. Kukin tehköön töitä omalla tyylillään. Kannattaa silti kyseenalaistaa omat rutiininsa ja kokeilla uusiakin tapoja. Kuka tietää, ehkäpä tässä vielä innostuu siivoamaan työpöytänsä.
Pelasta maailma 
Kiitos 🙂 En itse olen kovin hyvä sähköpostin käsittelijä, mutta olen oppinut monenlaisia rutiineja siihen että pärjään tulvan kanssa. Uskon että tässä auttaa säännöllinen omien tapojen tarkastelu, kuten urheilussakin, eli tunnistaa oman hyvät ja huonot tavat ja yrittää sitten tehdä niille jotain. Itselläni on esim. huono tapa jättää vastaamatta posteihin mutta olen toisaalta hyvä poistamaan viestejä 🙂
TykkääTykkää
Kyllä, kehittyä voi aina. Niin työskentelytavoissa kuin varsinkin (kahvakuula-)urheilussa 🙂 Ikuista treeniä koko elämä.
TykkääTykkää
Mainio kirjoitus. Tulen juuri pitämästä ajanhallintakoulutusta ja sielläkin puhuttiin näistä samoista teemoista. Nähtävästi ihmiset jakaantuvat kahteen koulukuntaan tuossa tyhjän Inboxin kysymyksessä, mutta minä olen sitä mieltä, että ajanhallinnan eräs osatekijä on itsetuntemus: Tiedä millä tavalla toimit niin tiedät myös millaiset käytännöt auttavat tekemään töitä paremmin.
TykkääTykkää
Kiitos! Itsetuntemus on tosiaan tärkeää. Pitää myös uskaltaa luottaa siihen, että on löytänyt itselle sopivan työtavan, eikä tuntea huonoa pursuilevasta Inboxista. Itsestäni tuntuu turhalta käyttää aikaa työpöydän ja sähköpostin siivoamiseen, ennemmin käytän senkin ajan työntekoon.
TykkääTykkää
Paluuviite: Työkirja – Työelämän vallankumouksen perusteet | Pelasta maailma