Sain alun perin Marko Suomen bloggauksesta Miten olla uskottava asiantuntija sosiaalisessa mediassa idean lähteä pohtimaan omaa somepresenssiäni. Niin kuin usein käy, teksti jäi luonnosvaiheeseen. Pauli Forman bloggaus Asiantuntija ja sosiaalinen media innosti viimeistelemään tekstin. Ja mikäpä olisikaan sopivampi aika summata ja tehdä suunnitelmia kuin vuodenvaihde.
Vain elämää
Miten erottaa työasiat vapaa-ajasta somessa? Tähän kysymykseen törmään usein keskusteluissa niin kollegoiden ja omien työntekijöiden kanssa kuin järjestöjen some-koulutuksissakin. Vastaus riippuu paljon siitä millaista työtä tekee ja kuinka tarkkaan haluaa elämänsä jaotella työelämään ja muuhun elämään.
Usein verkostot eivät ole jyrkästi vain työhön tai vapaa-aikaan liittyviä. Uusia kontakteja syntyy kuntosalin pukuhuoneessa tai ratsastusleirillä. Työhön liittyviä keskusteluja käydään vaikkapa jouluaatonaaton kauppareissulla. On kyse ihmisistä – monenlaiset asiat yhdistävät, kohtaamisia tapahtuu niin verkossa kuin livenäkin. Asiantuntijuus somessa ei edellytä keskittymistä vain ammatillisiin asioihin vaan persoonakin saa näkyä.
Jotta somea selaillessa tai puhelimen piippaillessa ei aina kokisi olevansa töissä, vaaditaan taitoa ohittaa työhön liittyvät asiat vapaa-ajalla. Tai sitten voi antaa periksi ja elää vain elämää työelämän ja muun elämän jaottelun sijaan. Minulla tämä oivallus tapahtui luettuani Saku Tuomisen Työkirjan. Mutta kaikille se ei tietenkään sovi, eikä työnantaja voi sellaista vaatia.
Tarvitaanko tavoite?
Organisaatioille – myös järjestöille – tehdään enenevissä määrin somesuunnitelmia ja -strategioita (vinkit somestrategiaan Viestintä-Pirittan blogissa), mutta omaa someläsnäoloakin voi halutessaan kehittää tavoitteellisempaan suuntaan. Ja vaikkei sen suurempia ammatillisia tavoitteita olisikaan, moni pohtii mitä kanavia käyttäisi ja miten.
Usein somessa aktivoidutaan, kun on joku tietty tavoite – olipa se sitten työnhaku, organisaation palveluiden markkinointi, oman blogin lanseeraus tai kunnallisvaaliehdokkaaksi ryhtyminen. Tällainen on aika läpinäkyvää. Tehokkaampaa on olla jatkuvasti mukana, jolloin syntyy historiaa, verkostoja ja uskottavuutta, joiden päälle voi rakentaa. Syntyy asiantuntijuutta.
Mutta kuinka tavoitteellinen somessa pitää olla? Minä olen toimintatavoiltani varsin spontaani, siksipä tätäkin tekstiä uutena vuotena kirjoitan. Mutta tekemisellä on hyvä olla punainen lanka ja rutiineja raamittamaan silloin tällöin purskahtelevia luovuuskohtauksia. Exceleihin ja julkaisusuunnitelmiin en taivu, mutta jollekin nekin voivat toimia.
Minulle somen pitää olla kaiken ammatillisen tavoitteellisuuden ja oman kehittymisen lisäksi myös riittävän kevyttä ja kivaa. Olennaista on löytää itselle luontevat kanavat ja käyttää niitä itselle sopivalla tavalla. Minä en esimerkiksi koe luontevaksi tehdä videoita ja julkaisuja, joissa puhun kameralle, mutta kukapa tietää vaikka siinäkin hommassa joskus innostuisi.
Alla analyysiä somekanavista, joita tällä hetkellä hyödynnän.
Blogi
Perustin tämän blogin vuonna 2013 (miten siitä voi olla jo niin kauan!) ajatusteni kotipesäksi. Blogi on mennyt ammatillisempaan suuntaan ja kirjoitukset ovat viime aikoina keskittyneet yhä enemmän johtamiseen. Blogista on tullut hyvä väline johtajana kehittymisessä, kerään tänne mm. emba-opintojeni muistiinpanot. Viittaan kirjoituksissani usein työpaikkaani Pirkanmaan Syöpäyhdistykseen. Työelämäpainotus ei sulje pois sitä, ettenkö joskus voisi kirjoittaa myös jotain ihan muuta, vaikkapa matkapäiväkirjaa.
Kehittää voisi paljonkin. Julkaisutiheyttä olisi hyvä lisätä, mutta vain sen verran, ettei koidu stressiä. Kirjoituksia en tarkoituksella hio liikaa. Jos pyrkii täydellisyyteen, ei koskaan tahdo saada mitään julkaistua. Blogatessa – etenkin kun se ei ole elinkeino tai yritystoimintaa – on mielestäni hyvä uskaltaa julkaista myös vähemmän täydellistä tekstiä. Sisällön lisäksi ulkoasua ja rakennetta olisi syytä uudistaa ja muokata. No, sen aika on kun sopiva innostus iskee päälle.
Seuraan twitteriä päivittäin, erityisesti hashtageja #syöpä, #järjestöt ja #pirkanmaa2019. Twitter on minulla nykyään lähes pelkästään ammatillisessa käytössä. Twiittaan paljon erilaisista luento- ja koulutustilaisuuksista ja jaan linkkejä. Suunnitelmissa on lisätä aktiivisuutta, hyödyntää paremmin listoja ja ottaa Tweetdeck päivittäiseen käyttöön. Myös keskusteluun osallistumista voisin tehdä enemmän, nyt vuorovaikutteisuus on kovin vähäistä.
Viime aikoina Linkedin on jäänyt vähäisemmälle käytölle. Aiemmin seurasin melko paljon joitakin ryhmiä, mm. Johtamisen kehittämisverkostoa. Nyt LinkedIn on muuttunut paljon keskustelevampaan suuntaan, eikä keskustelu rajoitu enää vain ryhmiin.
Aion ehdottomasti aktivoitua LI:ssä. Bussimatkoilla voin Facebookin selailun sijaan katsoa mistä LI:ssä keskustellaan. Jaan jatkossa aktiivisemmin kiinnostavia johtamista käsitteleviä tekstejä ja osallistun keskustelun. Jaan tästä lähtien myös omat bloggaukseni ja joitakin Pirsyn sivuilla julkaistuja tekstejä LI:ssä. Profiiliakin voisi muokata ja täydentää. Olisi hienoa, jos Linkediniin muodostuisi aktiivinen, keskusteleva verkosto järjestöjohtajille.
Somekanavista Facebook haukkaa suurimman osan ajastani. Se on kätevä väline moneen – saa tietoa tapahtumista, ryhmissä voi keskustella ja Messengerillä on helppo pitää yhteyttä, pysyy jollain tavalla kartalla monesta asiasta ja saa selville firmojen aukiolojat. Vapaa-aika ja ammatillisuus sekoittuvat – klikkailen itseni niin keikoille kuin koulutuksiinkin, mesetän työasioissa, tsekkaan lempiliikkeeni tarjoukset ja lähistön ravintoloiden lounaslistat. Monet kavereistani ovat tuttuja työn kautta ja monen seinällä käydään yhteiskunnallistakin keskustelua.
Mutta kaiken hyödyllisen ja hauskan mukana tulee todella paljon turhaa ja ärsyttävää sisältöä, jolle en välttämättä haluaisi aikaani uhrata. Olkoon siis tavoitteena vähemmän Facebookin selailua tavan vuoksi, enemmän verkostoni jäsenten jakamien hyvien artikkeleiden lukemista, lisää keskustelua ja aktivoitumista työhön liittyvissä ryhmissä.
Ja lopuksi suosikkisomeni! Rakastan visuaalisuutta ja etsin maailmasta kauniita yksityiskohtia, joita mielelläni kuvaan ja jaan. Jonkun verran kuvavirrassani on mukana myös työjuttuja, mutta enimmäkseen kaikkea muuta (esimerkiksi karua urbaania kauneutta kuten tämän bloggauksen kuvakoosteessa). Instagramin fiidi toimii minulle rentouttajana ja toisaalta myös innostuksen lähteenä. Olkoon siis jatkossakin niin.
Pelasta maailma 
0 comments on “Oman elämän somesuunnitelma”