Sydän hiekkalaatikossa – yhteinen tavoite ja työnilo

Naapuriin valmistui uusi kerrostalo. Päivää ennen muuttopäivää katselimme ikkunasta miten yksi rakennusmies siisti pihaa. Hän tasoitti lasten hiekkalaatikon hiekat. Hetken kuluttua hän tuli takaisin ja piirsi lapiolla hiekan pintaan suuren sydämen.

Yhteinen tavoite

Olin joku aika sitten kuuntelemassa organisaatiopsykologi Pekka Järvistä. Hän puhui yhteisestä tavoitteesta. Monessa työpaikassa, erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa, yhteinen tavoite voi olla kovin abstrakti ja siksi vaikea omaksua. Monesti käy niin, että jokaisella osastolla on omat tavoitteensa ja jopa kilpaillaan siitä kenen tavoite on tärkein.

Vaikka tavoite olisi kuinka konkreettinen, voi se olla näkymätön. Järvinen kertoi esimerkin telakalta, jossa yhden osaston tavoite oli suunnitella laivaa, toisen hitsata saumoja, kolmannen huolehtia tarvikevarastosta. Kukaan ei kokenut tekevänsä töitä yhteisen tavoitteen eteen. Kukaan ei kokenut rakentavansa laivaa.

Sydämen piirtäminen hiekkaan oli symbolinen ele. Talo, jota on vuosi rakennettu, on nyt valmis ja uudet asukkaat ovat tervetulleita. Työntekijä oli selvästi toteuttamassa kokonaisuutta. Hän ei ollut vain tekemässä erillistä työtehtävää vaan koki ylpeyttä ja iloa konkreettisen tavoitteen valmistumisesta: olemme rakentaneet talon, josta tulee monen aikuisen ja lapsen koti.

Työnilo

Sydän hiekkalaatikossa kertoo positiivisesta asenteesta työhön, työnilosta. Tuskin hiekan tasaaminen on mikään kaikkien hohdokkain työtehtävä, mutta senkin voi tehdä sydämellä. Usein listaamme asioita, mitkä työssä ovat huonosti. Tosaalta jokainen varmasti muistaa bussikuskin tai kahvilatyöntekijän, joka jaksaa aina ilahduttaa asiakkaita. Itselleni on jäänyt mieleen erityisesti Helsingin Runeberginkadun Alepan nuori myyjä. Tuskin hänenkään työnsä ruusuilla tanssimista on, mutta asenne on aina positiivinen.

Marja-Liisa Mankan mukaan työnilon reseptiin kuuluvat hyvä johtaminen, yhteisöllisyys, joustava toimintatapa ja työn hallinta, jotka saavat hyvälle mielelle. Pekka Järvinen puhuu työnteon rakenteista, joihin kuuluvat selkeän yhteisen perustehtävän lisäksi mm. yhteiset pelisäännöt, selkeät töiden järjestelyt, avoin vuorovaikutus ja työntekoa palveleva johtaminen.

Johtamiskysymys vai yksilön vastuu?

Monta päivää sydänepisodin jälkeen, vasta tätä bloggausta kirjoittaessani huomasin, että asuinalueemme logossa on sydän. Ja kyltit tien varressa toivottavat ”sydämellisesti tervetulleeksi” Härmälänrantaan, ”kaupunkiin, jossa on sydäntä.”

Tarkastelen sydänepisodia erityisesti johtamis- ja esimieskysymyksenä. Projektin visio ja arvomaailma – pieni kaupunki, jolla on suuri sydän – on selvästi onnistuttu jalkauttamaan arjen työhön. Lisäksi rakennusfirman esimiehet ovat varmasti tehneet monta asiaa oikein, jotta työntekijä sitoutuu arvoihin ja haluaa viedä yhteistä viestiä eteenpäin. Tai sitten kyseessä on työntekijä, joka tekee aina töitä sydämellä. Tai ehkäpä työporukassa on niin hyvä henki, että on helppo kokea työniloa. Todennäköisesti kaikkea näitä.