”Sosiaalinen media lisää yksinäisyyttä, kun ei enää tarvitse lainkaan poistua kotoa.” ”Somessa ollaan yhteyksissä vain niiden kanssa, jotka jo ennestään tunnetaan.” Kaksi paneelikeskustelun puheenvuoroa, toinen kevään STM:n yksinäisyysfoorumista, toinen kesän SuomiAreenan yksinäisyys-keskustelusta (kuva). Saanen kuitenkin olla eri mietä.
Yle kertoo Heidistä, jolla ei ollut yhtään ystäviä. Hän perusti Facebook-ryhmän, jotta yksinäiset löytäisivät toisensa. Monilla yksinäisyyttä kokevilla on haasteita vuorovaikutustaidoissa, esimerkiksi ujous voi vaikeuttaa kontaktin ottamista. Yksinäisyys voi jäädä päälle, muuttua identiteetiksi, jolloin seuraan hakeutuminen vaikeutuu entisestään. Somessa kynnys vuorovaikutukseen on matalampi.
Ennen oli paremmin?
Some ei ole mikään taikaväline tai automaattinen ratkaisu, mutta oikein käytettynä sen avulla voidaan vähentää yksinäisyyttä. Somen hyötyjä kannattaa niin henkilöiden kuin järjestöjenkin hyödyntää ennakkoluulottomasti. Järjestötoiminnassa yksinäisyyden väheneminen kietoutuu usein vertaistukeen ja vertaisystäviin.
Yli kymmenen vuotta sitten, lapsettomuuskriisin ollessa rankimmillaan minulla oli tapana kantaa mukana lapsettomuusaiheista kirjaa. Tiukan paikan tullen luin kirjan sivuilta muiden lapsettomuustarinoita etsien lohdutusta. Mukana kulki myös vihko, johon kirjoittelin ajatuksiani. Toimi, mutta vastakaikua ja vuoropuhelua ei juuri syntynyt.
Kun halusin tavata muita lapsettomia, osallistuin kerran kuussa kokoontuvaan vertaistukiryhmään. Toimi, mutta kuukausi on pitkä aika pohtia jotain asiaa yksin, eivätkä etukäteen määrätyt tapaamisajat aina sopineet omaan kalenteriin.
Ystävä taskussa
Nyt vertaistuki kulkee lapsettomilla taskussa. Älypuhelimella on helppo seurata Facebookin vertaistukikeskusteluita. Eikä tuki jää vain verkkoon. Somessa voi tutustua muihin samassa tilanteissa oleviin ja sopia tapaamisen. Kynnys tavata on matalampi, kun ollaan jo tuttuja.
Meillä on Simpukassa monia esimerkkejä siitä, miten some on johtanut uusiin ihmisiin tutustumiseen ja kasvokkaisiin tapaamisiin. Eräänkin kerran tietyssä elämäntilanteessa olevat lapsettomat sopivat somessa spontaanisti tapaamisen, johon tuli eri puolilla Suomea asuvia henkilöitä. He tuskin olisivat koskaan tavanneet toisiaan ilman somea.
Joku aika sitten joukko lapsettomuusbloggaajia kokoontui toimistollamme. He olivat bloganneet lapsettomuuskokemuksistaan jo pitkään ja verkostoituneet blogimaailmassa keskenään. Tapaamisessa tunnelma oli jännittynyt: kävi ilmi, ettei suurin osa heistä ollut koskaan puhunut lapsettomuudesta kenellekään. Olisivatko nämä ihmiset tavanneet toisiaan ilman verkkoa ja somea?
Sovella luovasti
Instagramia voi käyttää myös vertaistuen tarjoamiseen, kuten aiemmassa bloggauksessa kerroin. Videot toimivat mainiosti, Keliakialiiton hienosta Suunta-palvelusta löytyy hyviä esimerkkejä. Simpukan luovan kirjoittamisen ryhmä yhdistää Google Driven, Facebook-ryhmän ja tapaamiset. Parhaillaan mietin miten Snapchatia voisi käyttää yksinäisyyden vähentäjänä ja vertaistukena. (Jos sinulla on idea, kerro ihmeessä!)
Aivan varmasti some voi myös lisätä yksinäisyyttä, mahdollistaa kiusaamisen ja aiheuttaa ahdistusta. Mutta niin voi livemaailmakin. Some on kanava, jota voi käyttää monella tavalla, hyvään ja pahaan. Ihmiset ovat ihmisiä somessakin.
Järjestöt voivat halutessaan kanavoida sosiaalisen median toimivaksi yksinäisyyden vähentämisen välineeksi. Kannattaa seurata mitä muut tekevät, pyytää jäsenistöltä ja kohderyhmältä vinkkejä ja käyttää luovuutta. Myös koulutusta on tarjolla, tervetuloa Vapaaehtois- ja vertaistoiminta somessa -koulutukseen 17.11.2015!
Lue myös: Mitä on yksinäisyys?
Pelasta maailma 
Paluuviite: Vapaaehtoistoiminta – yksinäisyyttä vähentävää ja yhteiskunnallisesti merkittävää | Pelasta maailma