Luovuuden edellytykset: joustava mieli ja rento keho

Luovuutta voi toteuttaa monella tavalla. Joku maalaa, toinen säveltää, kolmas koodaa. Minun luovuuteni kanavoituu ajatteluun: ideointiin, suunnitteluun, pohdiskeluun. Bloggaaminen on loistava tapa käyttää luovuutta. Onnekseni myös työni tarjoaa mahdollisuuden luovuuteen: kehittämiseen, kirjoittamiseen, arviointiin, lehden päätoimittamiseen. Usein apunani on kynä ja paperia, tuloksena syntyy Mindmap.

Se tunne, kun saa uuden idean tai joku ongelma ratkeaa kuin itsekseen on ihan mahtava. Tai se, kun mielessä on yhtäkkiä kekseliäs ja ytimekäs lehtiartikkeli tai blogipostaus. Kun päällä on oikein hyvä flow, ajatukset vain pulpahtavat päähän ja kynä sauhuaa tai näppis laulaa.

Ärsyynnyn, jos kiireen keskellä ei ole aikaa ajatella. Aivan samalla tavalla kuin keho kaipaa liikuntaa, kaipaavat aivoni ajattelua. Usein käy niin, että kiireisimpinä aikoina niin kehon kuin mielen jumpasta tulee tingittyä ensimmäiseksi.

Luovuutta ei voi pakottaa. Luovuus edellyttää joutilaisuutta. Ylikuormittuneilla aivoilla ei blogitekstejä puristeta. ”Aivotutkimus kertoo meille kaikille, että pitkäaikainen stressi tekee ihmisestä keskinkertaisen ajattelijan. Pitää raivata aivoihin tilaa”, kirjoittaa Reetta Räty kolumnissaan. Usein parhaat ideat syntyvät arkisissa tilanteissa: työmatkalla, tiskatessa, suihkussa. Tilanteissa, joissa ei oikeastaan ajattele mitään.

Menestyskirjailija Siri Hustvedt kertoo Oliviassa 4/14 loputtomasta tiedonjanostaan. Hän tutkimusmatkailee tiedon parissa. Hänen ajattelunsa on parhaimmillaan kuin tanssia: hän pystyy balleriinan tavoin liikkumaan tieteenalasta tai aikakaudesta toiseen. ”Se on tietynlaista notkeutta, mielen joustavuutta ja kykyä nähdä asioita eri ihmisten kanteilta. Se on ollut minulle suuri lahja tässä jatkuvassa itseopiskelussani.”

Voin vain kuvitella, miten upealta tuollainen luovuus tuntuu. Itse olen onnellinen, kun saan joskus arjen keskellä järjestettyä itselleni tunnin ajatteluaikaa. Usein sitä toivoisi, että saisi ajatella edes yhden ajatuksen loppuun. Liian usein tulee syytettyä olosuhteita siitä, että ei ehdi tai pysty ajattelemaan. Oikeasti aika usein itse torpedoi omat ajattelun ja luovuuden hetkensä: suunnittelee liian kiireiset aikataulut, räplää puhelinta tai tietokonetta, keskeyttää itsensä, asettaa ajattelulleen aikatauluja ja tavoitteita.

Luovuuteen tarvitaan myös liikettä. ”Taiteen vihollinen on jännitys vartalossa. Joustava mieli tarvitsee rennon kehon.”, sanoo Siri Hustvedt. Reetta Rätyn haastattelema säveltäjä on samoilla jäljillä: ”Seuraavatkin sävellykset kyllä syntyvät. Jos niitä ei kuulu, pitää kävellä.”  Joutilaisuutta ja liikettä sopivassa suhteessa, siinäpä mainio luovuuden resepti.