Järjestöt eturintamaan mars!

Maailma muuttuu, monen on vaikea pysyä perässä. Strategi ja digitalisti Ville Tolvanen haastaa blogissaan niin yritykset kuin järjestötkin katsomaan tulevaisuuteen. Nappasin haasteen ja heitin sen Twitterissä muille järjestötoimijoille. SOSTE vastasi näin:

Jep! Minä ainakin olen mukana. Heitän nyt muutaman ajatuksen, joita olisi varmaan syytä monessakin järjestössä pohtia. Tämä pohdinta kumpuaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen näkökulmasta, on varmaankin osittain sovellettavissa myös esim. liikuntajärjestöihin.

Jäsenyys
Moniko on jatkossa halukas maksamaan perinteisen jäsenmaksun? Olisiko järkevämpää maksaa tuotteista ja palveluista? Toimisiko vaikkapa järjestön lehden vuositilaus sen sijaan, että lehteä markkinoidaan jäsenetuna?

Hallinto
Luottamushenkilöitä on haastava löytää ja sitouttaa. Pitäisikö siirtyä a) isompiin yhteenliittymiin (esimerkkeinä SOSTE ja EHYT) ja/tai b) pienempiin, rekisteröimättömiin verkostoihin, joissa saa keskittyä itse toimintaan hallinnon sijaan?

Vapaaehtoistoiminta
Nostetta on, mutta osataanko vapaaehtoistoimintaa markkinoida? Pitäisikö korostaa sitä, mitä vapaaehtoistoiminnasta saa (merkityksellisiä kokemuksia vapaa-aikaan, sosiaalisia suhteita, kiitosta, cv:n täytettä…) auttamishalun ja ajan antamisen sijaan?

Some
Moni pelkää sosiaalisen median ”riskejä”. Some ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta suurin moka on jäädä ulos sieltä, missä ihmiset ovat. Somessa on oltava läsnä. Siellä pitää myös osata toimia somen säännöillä.

Vertaistuki
Järjestöjen voittamaton ”tuote” ja tärkeä osaamisalue. Vertaistuki parantaa merkittävästi ihmisten hyvinvointia. Järjestöjä tarvitaan, ne pystyvät takaamaan vertaistuen laadun organisoimaan toiminnan tehokkaasti. Vertaistukea pitää osata markkinoida ja tuotetta pitää kehittää jatkuvasti vastaamaan kysyntää, ei tehdä niin kuin aina ennenkin.

Vaikuttamismahdollisuudet
Valtava vahvuus! Toki nykyään pystyy somessa helposti perustamaan ns. yhden asian liikkeitä ja edistämään kertaluontoisesti tiettyä asiaa. Järjestöjen siipien alla tehdyssä vaikuttamistyössä on kuitenkin ihan tietynlaista painoarvoa. On tarjottava aidot vaikuttamismahdollisuudet, toiminnan on oltava ketterää. Kovin monia tuskin innostaa kaava, jossa liittokokous päättää vaikuttamistavoitteet seuraavaksi viideksi vuodeksi ja niillä sitten mennään.

Nuoret
Nuorissa on tulevaisuus. Ehkä klisee, mutta täyttä totta. Nykyiset nuoret ovat (toivottavasti!) tulevaisuuden järjestötoimijoita. Rumasti sanottuna perälauta vuotaa aika monessa järjestössä. Pitkän linjan toimijat eläköityvät ja kuolevat, uusia ei löydy tilalle. Arvostetaanko nuoria oikeasti? Onko nuorilla aito mahdollisuus osallistua toimintaan omilla ehdoillaan, vai oletetaanko heidän tulevan mukaan vanhoilla säännöillä ja toimintatavoilla? Isoissa järjestöissä nuorisotoiminta on usein oma (pieni ja heikosti resurssoitu) sektorinsa, vaikka nuoret pitäisi saada läpileikkaavasti kaikkeen toimintaan.

Resurssit
Resursseja on liian vähän. Aina. Nyt ei ole kyse resursseista, nyt on kyse ajattelutavan muutoksesta ja halusta kehittyä, joten:

Oletko valmis ottamaan haasteen vastaan? Jos olet, vie viestiä eteenpäin. Osallistu keskusteluun, kommentoi, kyseenalaista!