Mikä ihme siinä on, että sitä vaatii itseltään paljon enemmän kuin muilta. Toisia kehuu ja kiittää, mutta itseään soimaa ja ruoskii. Miksi yritämme olla urhoollisia, mutta unohdamme armollisuuden? Joskus voisi olla hyvä miettiä, mitä itse sanoisi ystävälle, joka pohtii riittämättömyyttään. Luultavasti tulisi sanottua, että sinähän olet saanut aikaiseksi vaikka mitä. Miksiköhän sitä vaatii itseltään paljon enemmän kuin muilta?
Joulukuu on kiireistä aikaa järjestötyössä. Kuluva vuosi on saatava kunnialla pakettiin, mutta samalla pitää olla seuraavan vuoden suunnitelmat täydellä tohinalla käynnissä. Olen yrittänyt olla itseäni kohtaan armollinen ja puhua itselleni kuin puhuisin ystävälle, ei viholliselle. Vuoden lopussa kiitän luonnollisesti työkavereita, vapaaehtoisia ja yhteistyökumppaneita. Yritän muistaa kiittää myös itseäni: ”Selvisit kunnialla tästäkin vuodesta! Paljon on tullut tehtyä. Mitä sitten, vaikka jotkut asiat siirtyvät ensi vuodelle tai työpöytä jää siivoamatta.”
Liiallinen uhrautuva ja uuvuttava urhoollisuus kannattaa unohtaa. Mutta sopivasta urhollisuudesta voi itsensä tai kanssaihmisen palkita ihanan Katariina Guthwertin Yleisurhoollisuusmitalilla.
”Yleisurhoollisuusmitalit syntyivät suunnittelija Katariina Guthwertin halusta osoittaa arvostusta. Mitalin kantaja voi ilmaista kunnioitusta itselleen tai tärkeälle ihmiselle elämässään. Yleisurhoollisuusmitalin kautta voi kertoa arvostavansa toista ja tuoda esiin omia ihanteitaan.”
http://www.katariinaguthwert.com
Katariina on paitsi moderni käsityöläinen, myös kuvataiteilija ja kuvittaja. Hänen käsialaansa on myös Lapsettoman paikka -kirjan kansikuva.
Armollisuus on syytä pitää mielessä myös jouluvalmisteluissa. On turha urhoollisesti uuvuttaa itseään ”täydellisen” joulun järjestelyissä. Ehkä vähempikin voisi riittää.
Pelasta maailma 
Paluuviite: Joitakin ajatuksia joulusta | Pelasta maailma
Paluuviite: Ei mulla ole aikaa! | Pelasta maailma
Paluuviite: Puhu itsellesi kuin ystävälle | Pelasta maailma