Sata päivää uudessa duunissa

Viime viikolla kiipeilimme työporukamme kanssa puissa, sillä virkistyspäivän ohjelmaan kuului vierailu Varalan Flowparkissa. Ylös kiivetessä jännitti kovasti, mutta päätin uskaltaa. Katselin työkavereiden etenemistä. Korkeuksissa haasteet seurasivat toisiaan. Jokaisen selvitetyn rataosuuden jälkeen odotti uusi, erilainen tehtävä. Oli vain jatkettava eteen päin, vaikkei tiennyt mitä seuraavan puun takana odotti.

Valtakunnallisesta alueelliseen

Aika lailla samalta tuntuivat ensimmäiset viikot uudessa työssä: jännitti, eikä ollut tietoa mitä tuleman pitää. Nyt takana on reilut kolme kuukautta Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä. Sadan päivän kohdalla on tapana pysähtyä katsomaan, mitä uusi johtaja on saanut aikaan. Omia saavutuksia on hiukan vaikea arvioida, joten keskityn tässä bloggauksessa kertomaan miten olen nämä ensimmäiset kuukaudet kokenut.

Muutos on ollut melkoinen. Siirryin pienehköstä valtakunnallisesta järjestöstä suurempaan alueelliseen yhdistykseen. Koko Suomen sijaan työalueena on Pirkanmaa. Eroa on myös järjestön toiminta-ajatuksessa: siinä missä Simpukka on lapsettomien itsensä perustama, vahvasti kokemusasiantuntijuuteen perustuva, on Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen pohja enemmän ammatilllisuudessa ja lääketieteessä.

Tärkeät verkostot

Simpukassa aloitin ensimmäisenä toiminnanjohtajana, joten jouduin aloittamaan verkostojen luomisen lähes tyhjästä. Erityisesti Monimuotoiset perheet -verkoston jäsenjärjestöistä löytyi yhteistyökumppaneita ja tärkeitä kollegoita. Silti monet asiat oli tehtävä omin voimin.

Syöpäjärjestökentällä on toisin. Suomen Syöpäyhdistys on kattojärjestö, johon kuuluu kaksitoista alueellista ja kuusi valtakunnallista potilasjärjestöä. Järjestöjen kesken tehdään paljon yhteistyötä. Useamman kerran vuodessa kokoontuvissa toiminnanjohtajakokouksissa pääsee kollegoiden kanssa ideoimaan uutta ja jakamaan kokemuksia.

Hyvänä esimerkkinä yhteistyöstä on syöpäjärjestöissä meneillään oleva kotisivu-uudistus, joka toteutetaan Suomen Syöpäyhdistyksen organisoimana. Olen aiemmin vienyt alusta loppuun kaksi laajaa kotisivuprojektia, joten osaan totisesti arvostaa sitä, että saan kommentoitavakseni valmiin konseptin. Toki työtä tässäkin projektissa riittää, mutta sitä ei tarvitse selvitä yksin.

Yhteistyö on mukavaa, mutta ennen kaikkea se on hyödyllistä. Se mahdollistaa laajan ja vaikuttavan työn, jonka tavoitteena on hyvä elämä ilman syöpää ja syövästä huolimatta.

Tuesta kiitollisena

Suurin motiivini työpaikan vaihtamiseen oli halua oppia uutta. Ja uuden oppimista on totisesti riittänyt! Joka päivä eteen tulee lukemattomia uusia asioita. Ne liittyvät hoitotyöhön, tieteelliseen tutkimukseen, sijoitustoimintaan, testamentteihin, kiinteistöihin, syöpäsairauksiin, lääketieteellisiin instrumentteihin, toimeentuloon, potilaan oikeuksiin, kuolemaan, milloin mihinkin. Laajaa toimintaamme esittelee vuosikertomus.

Aivan kuten Simpukassa, myös Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä saan tehdä töitä hyvien tyyppien kanssa. Olen tutustunut moniin syövästä selviytyneisiin, jotka nyt toimivat vapaaehtoisina. Samoin olen saanut tutustua hoitotyön, lääketieteen ja tieteellisen tutkimuksen ammattilaisiin sekä lukuisiin työntekijöihin syöpäjärjestökentällä.

Tärkein tukeni näiden sadan päivän aikana ovat olleet työkaverit. Aivan kuten Flowparkin korkeuksissa, olen työpaikallakin kerta toisensa jälkeen kysynyt neuvoja. Miten tästä kannattaa kulkea? Mitä seuraavan puun takana odottaa? Ja aina olen saanut tukea, opastusta ja kannustusta.

Esimiehen vaihtuminen aiheutta usein työntekijöille epävarmuutta ja pelkoakin. Siksi olen erityisen kiitollinen, että minut on otettu osaksi työyhteisöä. Työntekijöiden lisäksi tärkeä tukija on ollut yhdistyksemme puheenjohtaja. Johtajan työn varjopuolia on yksinäisyys. Siksi olenkin todella kiitollinen, ettei minua ole jätetty yksin.