Pelkkää pintaliitoa?

Suunnitellut instagram-kuvat väärentävät todellisuutta ja aiheuttavat paineita, kirjoittaa Sara blogissaan. Tekikö some meistä valehtelijoita, kysyy Olivian otsikko.

Some on siloiteltua pintaliitoa. On se silti paljon muutakin. Kuten Olivian artikkelissa kerrotaan, koko some on ilmiönä vielä nuori. Lisäksi some muuttuu koko ajan, vähemmästäkin hämmentyy. Monesti on kyse medialukutaidosta. Aika harvan koti näyttää samalta kuin sisustuslehtien kuvissa. Ja tuskin suosikkijuontajatkaan näyttävät aamulla herätessään ihan samalta kuin tv-ruudussa.

Profiilityötä ja elämäjulkaisemista

Ihmiset käyttävät somea samalla tavoin kuin mainosmaailma toimii: luodakseen tiettyä fiilistä, saadakseen ihmiset uskomaan syntyneitä mielikuvia. Olivian haastatteleman Suvi Uskin mukaan voidaankin  puhua profiilityöstä. Toisaalta some voi jopa muuttaa identiteettiä, selviää Sari Östmanin tuoreesta väitöksestä.

Täydelliset kuvat ja onnea pursuilevat päivitykset masentavat silloin, kun itsellä menee huonosti. Silti on paljon ihmisiä, joiden lasi on aina puolityhjä, somessakin. Aika harva varmaan piristyy jatkuvasta valituksesta ja kurjuudesta. Tunnelma tartuu ja kuinka aitoa ja ylentävää lopulta on ilo siitä, että jollain menee vielä huonommin kuin itsellä.

Vertaistukea ja voimavaroja

Seuraamani somemaailma sisältää toki onnea ja visuaalisesti kauniita kuvia, mutta paljon muutakin. Instagram-virrassani on ollut kuvia sairaalan osastolta, jossa ollaan toipumassa masennuksesta. Seuraamissani FB-ryhmissä keskustellaan muun muassa tahattoman lapsettomuuden musertavuudesta, erityislasten sairaalahoidosta sekä siitä, pärjääkö traumoja kokeneen adoptiolapsensa kanssa vai onko pakko turvautua lastensuojeluun.

Someni sisältää paljon voimauttavia päivityksiä. Instagramissa on lukuisia tilejä, joissa tsempataan lapsettomuuden kanssa kipuilevia, mukaan lukien Simpukan tili. Yeesi puolestaan edistää nuorten elämänhallintaa ja tuottaa iloa. Esimerkkejä on lukuisia, niin järjestöjä kuin yksittäisiä henkilöitä. Vertaistukea kaikki ja erittäin arvokasta.

Minulle some on myös työtä. Liveraportoin tilaisuuksista toivoen siitä olevan iloa ja hyötyä seuraajilleni. Käytän myös omia somekanaviani työhön liittyvien päivitysten jakoon. En tunnista Olivian artikkelissa mainittua riskiä siitä, että someläsnäoloni aitous jotenkin karisee työpäivitysten takia. Työ on minulle elämää, ei mikään erillinen todellisuus. Ja jos jotakuta ei kiinnosta, voi aina jättää seuraamatta tai lukematta.

Aitoa vai ei?

Milloin ihminen oikeastaan on aidoimmillaan? Pakko myöntää, että jos vietän koko päivän  kotona, näytän aika erilaiselta kuin toimistopäivänä tai koulutuskeikalla. Eri ihmisten parissa käyttäydyn eri tavoin. En siis somessakaan paljasta kaikkea, tietenkään.

Jos seuraa sisustus- tai lifestylebloggaajien somekanavia, näkee siloitellun, rajatun ja lähes ammattimaisesti tuotetun mielikuvamaailman, kuten Sara bloggauksessaan toteaa. Suljetuissa keskusteluryhmissä sen sijaan avataan asioita, joita ei ehkä pysty missään muualla kertomaan.

Sosiaalinen media voi muuttaa elämänvalintoja: alkaakin miettiä mitä kannattaisi tehdä, jotta saa hyvä somepäivityksen. Tuskin on kovin haitallista, jos lähtee vaikka vuosien tauon jälkeen mustikkametsään kertoakseen siitä somessa. Kuten Sara kirjoittaa, some voi myös auttaa löytämään jokaisesta päivästä jotain hyvää ja kaunista, vaikka rajauksen ympärillä olisi pelkkää kaaosta. Ei kai se kovin huono asia ole?

Pelasta maailma -blogi löytyy nyt myös Facebookista.