Edellisessä postauksessa kysyin Voiko onnellisuuden valita?. Kysymys herätti paljon kiinnostusta (teksti on luettu kahdessa päivässä yli 500 kertaa) ja keskustelua niin Twitterissä, Facebookissa kuin blogin kommenteissakin. Tässä koottuja kommentteja enemmän tai vähemmän satunnaisessa järjestyksessä.
”Onnellisuuden uudelleen määrittelemisen kyky on mielestäni olennaista onnellisessa elämässä.”
”Ajan henkeen kuuluu tuo ”se on oma valinta” -juttu, jota toistetaan kaikkien asioiden suhteen. Mielestäni siinä on osa totuutta, aina voi itse johonkin tietysti vaikuttaa, mutta se on myös sellaista jenkkityylistä yliyksinkertaistamista, jossa tavallaan leikitään että yksilö on itsenäinen saareke, johon ei vaikuta taustat, ympäristöt tai omat kyvyt.”
”Mä oon ajatellut viime aikoina enemmän ja enemmän niin, että yhteiskunnan tehtävä, parhaassa maailmassa, on mahdollistaa mahdollisimman monelle onnellisuuden minimiedellytykset. Mitä ne sitten missäkin tilanteessa on. Se alusta, jolta voi tehdä niitä valintoja. Vapaita tai vähemmän vapaita, ei varmaan koskaan kokonaan vapaita. Onnellisuuspolitiikkaa.”
”Olen onnellisuudesta sitä mieltä että se on mielekkään tekemisen ja omien arvojen mukaan elämisen sivutuote, olotila joka tulee ja menee.”
”Olen saanut oppia omassa elämässäni, että kun elämän perustukset järkkyvät, voikin yhtäkkiä oppia olemaan onnellinen.”
”Luulen, että temperamenttikin vaikuttaa siihen, miten ihminen elämäänsä käsittelee ja miten hyväksyy sen, ettei kaikkea tärkeänä pitämäänsä ehkä saa. Joku rypee vuosia esim katkenneessa parisuhteessa, toinen suree aikansa ja keskittyy lopulta muihin asioihin elämässä.”
”Toisaalta on muistettava sekin, että jos ihminen ei päätä pyrkiä onnellisuuteen, eivät hyvätkään lähtökohdat ja perustukset elämässä auta. Tämän ymmärtää, kun joutuu olemaan jatkuvasti tekemisissä perusnegtiivisten ihmisten kanssa, jotka eivät näe elämässä mitään hyvää, koska eivät pysty tai halua nähdä, että heillä ovat asiat hyvin. Tästäkin syystä uskon valintojen merkitsevän paljon.”
”Maarit Tastula tuumaili just ohjelmassaan, että ehkäpä ihminen ei kestäkään vapautta vaan tarvitsee aina jonkun gurun joka kertoo hyvän elämän edellytykset.”
”Elämä ei ole niin mustavalkoista, vaan täynnä katvealueita. Ja kunnossa olevat perusasiat ratkaisee paljon.”
”Kun on tehnyt töitä syrjäytyneiden ihmisten kanssa, tietää mitä ulkopuolelle kaikesta jääminen ihmiselle tekee. Kaikki yrittäminen ja valintojen tekeminen loppuu ja ihmisestä tulee apaattinen ja kykenemätön mihinkään muuhun kuin ihan perusjuttujen hoitoon ja pitkällä ajalla ei enää niihinkään. Siksi mua aina vähän nyppäisee nää ”kun vaan yrittää/päättää…”-jutut. Hyvin moni niistä ihmisistä kärsii myös reaktiivisesta depressiosta, jossa ei reipastumiskehotukset auta.”
”Onnellisuus on sitä, että ei v*tuta ihan koko ajan.”
”Minä uskon omien kokemusteni pohjalta, että vastuu onnellisuudesta on ihmisellä itsellään. Jos ei tee sitä valintaa, ei mikään auta.”
Monipuolista pohdintaa. Päätin kuitenkin kysyä vielä asiantuntijalta: Voiko onnellisuuden valita? Osa 3 – Mitä sanoo asiantuntija?
Pelasta maailma 
Paluuviite: Voiko onnellisuuden valita? | Pelasta maailma
Onko olemassa onnen asiantuntijoita? 🙂 Odotan mielenkiinnolla!
TykkääTykkää
On kyllä. Mitä me maallikot muka onnesta tiedetään 🙂
TykkääTykkää
Paluuviite: Voiko onnellisuuden valita osa 3 – Mitä sanoo asiantuntija? | Pelasta maailma